keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

"Olipa kerran pieni prinssi, joka asui tuskin itseään isommassa tähdessä 
ja joka tarvitsi ystävää..."
 
   
Lukumaratooni kirja 1/7.
   
Siskoni on jo vuosia hehkuttanut Pikku prinssiä, en vain ole koskaan tullut aikaisemmin tutustuneeksi teokseen. Ehkä vähän myös vierastin tällaista ylihypetettyä (siis suomeksi paljon keskusteluissa kohotettua), klassikkostatuksen saanutta teosta. Ja ilmeisesti aika moni muukin kirjablogaaja on vasta myöhemmällä iällä tämän lukenut. Kiitos Saran kirja-arvonnan voiton sain tämän kirjan omakseni! Alla olevan lainauksen tunnistavat varmasti kaikki, vaikkei Pikku prinssi olisikaan tuttu teos:
   
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. (s. 72)
 
Nyt teoksen luettuani voin sanoa, että kannatti viettää tämän kanssa puolitoistatuntinen. Suurin osa ihmisistä varmaan tietää perustarinan: Pikku prinssi asuu asteroidilla B 612 (tai sellaisen nimen sille antoi eräs turkkilainen tähtitieteilijä). Koti on hyvin pieni, mutta se ei prinssiä haittaa, sllä hän pystyy katsomaan auringon laskun uudelleen vain siirtämällä tuoliaan hiukan. Asteroidilla on kaksi polvenkoirkuista, toimivaa tulivuorta ja yksi sammunut. Prinssi nuohoaa ne kerran viikossa. Muutoinkin prinssin arki kuluu tavanomaisten askareiden parissa kuten baobab puiden taimia kitkien ja puhumalla hänen ainutlaatuiselle kukalleen.
     
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä, missä hän on. (s. 74)
 
Tutustuessaan naapureihinsa prinssi paljastaa monia ihmisyyden ongelmakohtia: hän tapaa monia lapsuutensa kadottaneita, turhamaisia ihmisiä ja mm. juopon, liikemiehen (joka väittää omistavansa kaikki tähdet) sekä katulampun sytyttäjän, joka tahtoisi vain nukkua. Hahmot saivat miettimään omaa elämääni ja kuinka jokainen ihminen on kuin asteroidi: meillä on omat ratamme, ohitamme usein toisiamme edes huomaamattamme ja välillä törmäämme yhteen tuhoisinkin seurauksin. Satu, joka on säilynyt hyvinkin tuoreena ja ajattomana.
     
Isot ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia. (s. 49)
   
Tarinan kertoja on mies (kirjailija itse?), jonka lentokoneeseen tulee vika ja hänen täytyi laskeutua aavikolle. Prinssi löytää miehen ja pyytää tätä piirtämään lampaan, ja kun hän kysyy jotakin, ei hän ole tyytyväinen ennen kuin hänelle vastataan. Tässä vaiheessa prinssi on ollut Maassa jo vuoden. Minun tulkintani prinssistä oli, että hän oli miehen luoma illuusio, jolle puhumalla hän säilytti rauhallisuutensa ja järkensä korjatessaan konettaan ja yrittäesään säännöstellä juomavettä. Tai sitten hän oli vain tavallinen pikkupoika, hyvin vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna.
 
Kuten olin kuullutkin, loppu on surullinen. Mutta millä ihmeellä prinssi matkusteli paikasta toiseen? (Ymmärrän, tämä on satu, mutta vaikka kyseessä olisi ajatuksen voimalla matkustaminen, niin olisi kiva tietää. Lopussahan kerrotaan ainakin prinssin "kotiinpaluusta", mutta tuskin sama tekniikka toimi aikaisemmilla vierailuilla.) Parhaiten mieleeni jäivät hatunnäköinen, norsun niellyt boa ja hellyttävä kettu, jolle mies oli piirtänyt liian pitkät korvat.
    
Suosittelen Pikku prinssiä lämpimästi kaikille, jotka ovat epäröineet tarttua tähän aikaisemmin - myös klassikkokammoisille. Kyllä tämä on asemansa ansainnut, kenties yksi suosikkiklasarini.
   
Arvosana:
 
Asiasanat: sadut, klassikot
    
Samantyylisiä kirjoja:
    
Suomentanut: Irma Packalén, 95 sivua, WSOY 2004, 36 painos
    
Alkuperäinen nimi: Le petit Prince, 1944
     
Kirja on luettu mm. täällä: Risingshadow, Täydellisyys on ihmisen luomaa, Kirjoihin kadonnut, Onko kaunosieluista kyborgeiksi, Jos vaikka lukisi... (ja aikalailla kaikkialla muuallakin)

    6 kommenttia:

    1. Pikku Prinssi on kirja täynnä kauniita oivallaluksia. Minun lempikohtani on edelleen se, kun prinssi kohtasi ketun. <3

      VastaaPoista
    2. Mulla kävi tän kirjan kanssa niin, että olin jo melkein kaikki lainaukset jossain muualla nähnyt, joten en oikein saanut siitä mitään uutta. No, luettu kuitenkin on, ihan söpö kirja :)

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Minä olin onnistunut aika hyvin välttymään suurilta juonipaljastuksilta, joten olin aika tyhjältä pöydältä tätä lukemassa. Toki boan tiedin ja tuo perinteikäs lainaus olivat tulleet joskus vastaan, mutta nyt oikeassa kontekstissaan ne hahmottaa paremmin.

        Poista
    3. Minä tunnustaudun olemaan se, joka ei ole tätä vielä(kään) lukenut. Muistan jo lukioajoilta varsinkin ranskanopettajamme intohimon kyseistä kirjaa kohtaan ja jo silloin ajattelin, että tämä pitäisi lukea. Noh, vastahan tästäkin ajatuksesta on kulunut kymmenisen vuotta. :D Maratoniin tämä kyllä takuulla sopii hyvin luettavaksi.

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. :D Tämä oli kyllä oikein oivallinen pikkukirjanen maratoniin. Lyhyt mutta herättelevä. Jälleen yksi kirja luettu muutama vuosi sitten maailmalla julkaistuilta "100 Must Read"-listoilta.

        Poista