keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rick Yancey: 5. aalto

"Ennen kuin löysin sinut, luulin, että ainoa tapa pysyä kiinni elämässä 
on löytää jotain, minkä vuoksi elää. Ei ole. Pysyäkseen kiinni elämässä
 on löydettävä jotain, minkä vuoksi on valmis kuolemaan."
  
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
  
Rick Yanceyn Viides aalto on saanut paljon huomiota. Sen esittelemä maailma erottuu hieman omanlaisillaan keinoilla: tässä dystopiassa uhka ei tule luonnonkatastrofista tai vinoutuneesta yhteiskunnasta. Uhka tulee yhtä aikaa taivaalta ja ihmisen sisältä. Maapallon kiertoradalle ilmestyy muukalaisten alus, johon ei useista yhteydenottoyrityksistä huolimatta saada kontaktia. Osa maailmasta juhlii kehittyneempien olentojen tapaamista, mutta jotkut näkevät Toisten saapumisen uhkana. Tahtovatko Toiset auttaa ihmisten kehityksessä vai liiskata meidät kuin torakat ja varastaa luonnonvaramme? Teoksen esipuheena toimii lainaus Stephen Hawkinsilta: ”Jos avaruusoliot tulisivat joskus käymään maassa, meille kävisi luultavasti yhtä huonosti kuin Amerikan alkuperäisasukkaille Kristoffer Kolumbuksen saapumisen jälkeen.
  
Maailma tai oikeastaan ihmisyys ovat vaarassa tuhoutua: ensimmäisenä katkeavat sähköt. Toinen tuhon aalto on tsunami, joka pyyhkäisee suuren osan ihmisistä mukanaan. Kolmantena tulee rutto, joka tappaa lähes kaikki aiemmista aalloista henkiin jääneet. Neljäs aalto, Vaimentajat, viimeistelevät ihmiskunnan rippeet tuhoonsa.
    
Tämän Toiset ovat meille tehneet. Emme voi liittoutua yhteen ja taistella yhdessä ilman luottamusta. Ja ilman luottamusta ei ole toivoa. (s. 25) 
Toisten tulo ei ollut muuttanut ainoastaan maailmaa. Se oli muuttanut myös meitä. Se oli muuttanut minua.  (s. 37)
  
Päähenkilönä teoksessa seurataan 16-vuotiasta Cassieta. Hän kertoo aiemmista tapahtumista takautumina, myöhemmin kerronta siirtyy kokonaan nykyhetkeen. Alussa oli perhe: äiti, isä ja pikkuveli Sam. Nyt on enää veljeään etsivä Cassie, joka yrittää selvitä maailmassa, vaikka pelisäännöt ovat muuttuneet. Älä luota keneenkään. Muukalaisilla, Toisilla, on tehokas keino laittaa ihmiset tappamaan toisensa, sillä vieraat avaruudesta eivät ole pieniä harmaita miehiä tai jättiläismäisiä hyönteisiä, vaan kuka tahansa kohtaamasi ihminen saattaa olla Niitä. Viimeiset ihmiset ovat hajaantuneet, eikä Cassie juuri kohtaa muita, etenkään kun periaatteena on "ammu ensin, kysy vasta sitten".
    
Olimme kuin ne japanilaiset, jotka olivat selviytyneet Hiroshiman atomipommin räjähdyksestä. Emme ymmärtäneet miksi olimme yhä elossa, emmekä olleet aivan varmoja halusimmeko olla. (s. 70) 
Mutta meillä ihmisillä on taipumus uskoa niin kuin olemme aina uskoneet, ajatella niin kuin olemme aina ajatelleet, odottaa niin kuin olemma aina odottaneet, ja niinpä emme koskaan epäilleet peöastetaanko meidät. Kysymys kuului: milloin meidät pelastetaan? (s.85)
  
Kirja on jaettu kolmeentoista osaan ja kertoja vaihtuu osien välillä, vaikka Cassie onkin aina tarinan keskiössä. Kertojan vaihtuminen pitää kerronnan tuoreena ja dynaamisena, moniäänisyys pitää mielenkiinnon yllä ja lukemista tahtoo jatkaa päästäkseen taas vaihtamaan kertojaa uudelleen. Toiminta lisääntyy loppua kohden, mutta viimeiset sivut ennen kirjailijan kiitossanoja herättävät kysymyksen, saako kirja paljon huhuttua jatkoa ja toisaalta, onko sille edes tarvetta. Kannen sulkeuduttua hahmot jatkavat elämistään vastatakseen viimeisiin avoimeksi jääneisiin kysymyksiin: mitä viidennen aallon jälkeen?
  
"Eivätkö ne olekin fiksuja?" Haka mutisee aivan kuin lukisi ajatusiani. "Tekeytyvät ihmisiksi, jottei yhteenkään ihmiseen voisi luottaa. Vaihtoehdoksi jää vain: tapa kaikki tai ota riski, että kuka tahansa voi tappaa sinut." (s. 287)
    
Yanceylla on laaja genretietämys ja hän viljelee kerronnan sekaan viittauksia elokuviin ja kirjallisuuteen niin Siepparista ruispellossa, Tähtien sodasta kuin ihmeellisestä Oz-maasta, eikä olisi lainkaan uskomatonta, etteikö tästäkin kirjasta olisi tulossa elokuva. Yancey tuntuu myös lainanneen paljon aineksia suosituilta nuortenkirjailijoilta, kuten Stephenie Meyeriltä ja Suzanne Collinsilta. Hän käyttää toistoa tyylikeinonaan, vaikka käännöksessä sen toimivuus onkin kyseenalaista. Suomennoksesta ei ole juurikaan valitettavaa, vaikka välillä käytetään joitakin erikoisia sanavalintoja: miksi tuhkien peitossa eikä tuhkan peitossa. Kieli on kuitenkin todella sujuvaa ja sivuja kääntää kuin itsestään tarinaa ahmien, vaikka joskus juonenkäänteet ovatkin varsin ennalta arvattavissa.

 
Lopuksi vielä sekalaisia huomiota erityisesti blogini lukijoille: 
  • Teoksen alussa oleva epilogi Valtaus 1995 pöllökohtauksineen muistuttaa elokuvan The Forth Kind alkuasetelmaa. Jos kiinnostaa, kannattaa muuten vertailla! 
  • Cassien parhaita ominaisuuksia on se, että hän lukee kirjoja! Vaikka lukeva päähenkilö alkaakin olla jo nähty ilmiö.
  • Evan on ♥ (jos haluatte tietää kuka Evan on, lukekaa kirja). 
  • Samaistuin Cassien pikkuveljeen Samiin, joka ei koskaan nuku ilman Nallea. Muistattehan minun nalleni
   
[Cassie vertaa itseään torakkaan.] "Haluatko verrata itseäsi hyönteiseen? Jos olet hyönteinen, olet päiväkorento. Täällä päivän ja sitten possa. Sillä ei ole mitään tekemistä Toisten kanssa. Niin on aina ollut. Olemme täällä, ja sitten poissa. Tärkeää ei ole se, miten kauan täällä olemme, vaan se, mitä teemme sinä aikana." (s. 178)
  
Suosittelen kirjaa erityisesti dystopian ystäville. Jos normaalisti kavahdat avaruusolioita (kuten allekirjoittanut) tämä kirja on kuitenkin jotain aivan muuta. Nyt ei nimittäin puhuta pienistä vihreistä miehistä. Kirjassa on aika usein käytetty kliseisiä ilmaisuja, eli niistä voin antaa pienen varoituksen sanan, mutta taitava lukija kuitenkin pystyy näkemään niiden ohitse. Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä ja nopealukuinen teos, jossa yhdistyvät viimeaikaiset kirjallisuustrendit. 
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
"Totuus on, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu."

1. aalto: Sähköt katkeavat
2. aalto: Onnekkaat pakenevat
3. aalto: Vain epäonnisimmat jäävät henkiin
4. aalto: Ainoa tapa selviytyä on pysyä yksin
5. aalto: Se alkaa nyt

Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.
    
Asiasanat: scifi, apocalypsi, nuoret, rakkaus,

Samantyylisiä kirjoja: Stephenie Meyer: Vieras, Suzanne Collins. Nälkäpeli, Moira Young: Julma maa
    
Suomentanut: Ulla Selkälä, 431 sivua, WSOY 2013
    
Alkuperäinen nimi: The 5th Wave (2013)
   

2 kommenttia:

  1. Minä taas en tykännyt Evanista yhtään. Asiaan varmasti vaikuttaa se, että arvasin hänen salaisuutensa heti, mutta jotenkin kaverista jäi aina vähän laimea vaikutelma. No, mielipiteitä on monia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! ♥

      Minäkin arvasin heti kuka hän on miehiään. Sitä ei kauheasti peitelty, vaikkei nyt aivan suoraankaan sanottu. :) Mutta jotakin kiinnostavaa hemmossa silti oli. (Joskin verrattavissa Meyerin Edwardiin, ei siis kovin uniikki kaveri.)

      Poista