sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lukupiirissä: Markus Zusak: Kirjavaras


"Aina ei saa mitä toivoo.
Ainakaan Natsi-Saksassa."
   
 
Kirja ja elokuvalippu Blogat-yhteistyönä. Elokuvan ensi-ilta 4.4., siitä lisää myöhemmin.
Kirja ja elokuva käsittelyssä myös lukupiirissäni.
     

        
Australialaisen, eurooppalaisella sukutaustalla varustetun Markus Zusakin suomalaisissa kirjablogeissakin suositun Kirjavarkaan päähenkilö on Liesel Meminger. Tyttö, joka rakastaa kirjoja ja sanoja, vaikkei aluksi osaa edes lukea. Teoksen alussa, vuonna 1939 hän on vähän vaille kymmenen, lopusssa melkein neljäntoista. Natsi-Saksan kauheudet ja Anne Frankin päiväkirja lienevät monille tuttuja. Kirjavarkaan lukija pääsee seuraamaan muutaman vuoden ajan millaista kenties oli olla saksalainen nuori tyttö Hitlerin valtakaudella. Kertojana toimii Kuolema. Tämä maagisen realismin suuntaan kallistuva seikka ja päähenkilön tuoreus tuovat uusia näkökulmia historialliseen tapahtumaan.
   
Hän oli pikkutyttö.
Natsi-Saksassa.
Kuinka soveliasta, että hän oli löytämässä sanojen mahdin. (s. 153)
 
Zusakilla on erikoinen tapa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tapahtumia kerrotaan Kuoleman muistelemina, ja välillä tämä kertoo tulevista tapahtumista etukäteen. Tällainen juonen itsensäpaljasteleva elementti rikkoo välillä illuusion ja repäisee lukijan takaisin reaalimaailmaan, mutta pidemmälle lukemisen myötä tähänkin tyylikeinoon tottuu. Toinen erikoinen tekninen piirre kerronnassa muodostuu Kuoleman tekemien *** VÄLIHUOMIOIDEN *** kautta (ks. esimerkki alla). Lisäksi Kirjavarkaassa on mise en abyme eli tarina tarinassa rakenne: kun Liesel lukee erästä kuvakirjaa, on sen sivut liitetty myös osaksi teosta. Teksti sisältää myös jonkin verran saksankielisiä sanoja, mutta yleensä ne selitetään, kun ilmenevät ensimmäisen kerran.
  
     
*** PIENI TOSIASIA ***
Minulla ei ole sirppiä eikä viikatetta.
Käytän mustaa huppuviittaa vain jos on kylmä.
Eikä minulla ole pääkallomaisia kasvonpirteitä, 
joilla teikäläiset mielellään minut matkan päästä varustavat.
Haluatko tietää miltä oikeasti näytän? Minäpä autan.
Etsi peili sillä aikaan kun minä jatkan.
(s. 315)
 
Liesel on kirjavaras. Lisänimensä hän saa eräältä pojalta, jolla on keltainen tukka. Kirjavarkaaksi tyttö päätyy vahingossa, kun hänen kuusivuotias pikkuveljensä kuolee matkalla uuteen kotiin. Veli haudataan paikkaan, jonka nimeä Liesel ei tiedä. On talvi, ja routaisessa maassa pieni hauta. Lumesta Liesel poimii ensimmäisen kirjansa, joka myöhemmin osoittautuu haudankaivajan käsikirjaksi. Makaaberi alku kasvutarinalle, jossa kuolema ei ole koskaan kaukana. 
      
Oikeastaan se on vain pieni tarina, jonka aiheita ovat muun muassa:
- tyttö
- eräät sanat
- harmonikansoittaja
- eräät fanaattiset saksalaiset
- juutalainen nyrkkeilijäsankari
- ja aikamoni varkaus. (s. 11)
   
Zusakin luomat hahmot ovat  persoonallisia ja uskottavia. Heille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Jopa Kuolema esitetään välillä ihmimillisestä näkökulmasta. Hän vain tekee työtä, joka hänelle on annettu, vaikka ei aina nautikaan saamastaan taakasta - sielujen kuljettaminen on raskasta. Jokainen hahmo kasvaa ja kehittyy tarinan aikana. 
  
Suomennos on korkeatasoinen, kieli on sujuvaa, enkä onnistunut löytämään mitään selkeitä virheitä. Kehotan lukemaan teoksesta pokkaripainoksen, olin nimittäin lainannut aikaisemmin kirjastosta kovakantinen kirjan lukupiiriä varten ja se painaa aika paljon. Suosittelen Kirjavarasta historiasta kiinnostuneille ihmisille, joita nenäliinapaketti-varoitus kirjan yhteydessä ei pysäytä. Paikoin itsekin tartuin nessuun. Tarinan yhtenä opetuksena, jos sellaisia haluaa etsiä, voisi olla, että kirjat voivat pelastaa hengen. Niin ainakin Lieselille kävi.
   
"Saukerl", Liesel sanoi naurahtaen, ja kohottaessaan kätensä hän tiesi täysin varmasti, että samalla hetkellä poika sanoi häntä Saumenchiksi. Minusta se on niin lähellä rakkautta kuin yksitoistavuotiaalle on mahdollista. (s. 150)

Arvosana:
   
Takakannesta:
Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi. Pommisuojassa  9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.
      
Elämän muuttava tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista on käännetty yli 40 kielelle.
    
"Ansaitsee paikan Anne Frankin päiväkirjan vieressä. Tuleva klassikko." - USA Today
 
Bryan Percival on ohjannut menestysteoksen pohjalta elokuvan, joka saa ensi-iltansa maaliskuussa 2014. Pääosissa ovat mm. Geoffrey Rush ja Emily Watson.
  
Asiasanat: kasvutarina, maaginen realismi: kuolema, sota: natsit
     
Samantyylisiä kirjoja: Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja, Sarah Winman: Kani nimeltä jumala, Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa, Meera Syal: Anita and me 
  
Suomentanut: Pirkko Biström, 556 sivua, Seven (pokkaripainos, 2014) 1. painos Otava 2008
    
Alkuperäinen nimi: Book Thief (2005)
   

4 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea arviosi kirjasta. Luin itse kirjan jo muutama vuosi sitten, ja olin jo hiukan unohtanut tämän vaikuttavan teoksen. Kirjan erikoinen rakenne tosiaan aluksi hiukan hämmensi, mutta se sopi kirjan teemaan ja siihen tottui nopeasti. Hieno teos. En tiennytkään, että tarinasta on tulossa elokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Terhi!

      Minulla on mielikuva, että olisin rekisteröinyt aikoinaan suomennoksen ilmestymisen ja jopa kerran lainannut teoksen kirjastosta (syytä miksi kirjaa en sitten lukenut, en muista). Nyt kun teos tuli lukupiirikirjaksi ja sain se oli mahdollista saada myös yhteistyön myötä, ajattelin tarttua tilaisuuteen. Olin joka tapauksessa menossa myös leffan katsomaan piiriläisten kanssa.

      Olihan tämä kyllä erikoista luettavaa. Niin kerronnaltaan kuin teemaltaankin. Jotenkin 2000- ja 2010-luvuilla ovat natsit nousseet taas ilmiöksi populaarikultturissa (esim. Iron Sky). Tässä ei natsikortilla kuitenkaan mässäillä, vaan se toimii lähinnä ajankuvan ilmaisimena. Tärkeämmässä roolissa teoksessa ovat mielestäni ystävyys, perhe ja kirjat.

      Pokkarissa lukee, että leffa tulee maaliskuussa, vaikka käsittääkseni ensi-ilta Suomessa on vasta 4.4. Maailmalla on jo DVD ja BlueRay myynnissä, esimerkiksi Yhdysvalloissa ensi-ilta oli jo lokakuussa 2013.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin tästä todella paljon. Kirja ja näkökulma tuntuivat raikkailta. Olen lukenut tänään useamman arvion tästä ja mielipiteet tuntuvat aika vaihtelevilta. Osa on rakastanut kirjaa ja osa ei ole kokenut sitä mitenkään erikoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ovat jääneet päähän vain ne ylistävät bloggaukset. Minä tykkäsin myöskin tuosta raikkaudesta, esim. reaalimaailmaa rikkovasta otteesta (Kuolema), Harmillisesti eilen kun kävin katsomassa leffaa, ei siinä ollut samaa otetta.

      Poista