lauantai 12. huhtikuuta 2014

Jeff Long: Vuosi nolla

"He rakastivat olentoa, joka tappoi heidät."
    
Niin vihreä. -- En tiedä mitä odotin. Tuhkaksi muuttunutta maailmaa? Siellä oli kuitenkin kesä, päivänkakkarat ja sinilupiinit olivat kukassa. (s. 298)
  
Jeff Longin apokalyptinen teos Vuosi nolla on ollut lukulistallani ilmestymisestään saakka. Tuolloin, vuoden 2002 syksyllä, olin vasta aloittanut lukion. Nyt, lähes 12 vuotta myöhemmin, teokseen suhtautumiseni on saanut paljon vaikutteita muusta lukemastani kirjallisuudesta. En voinut olla vertailematta teoksen tiettyjä osia esimerkiksi kristinuskon osalta Dan Brownin Da Vinci-koodiin ja teosta edeltäneeseen Enkelit ja demonit -trilleriin. Mieleen tulivat myös genetiikkaa ja muinaisten olentojen henkiinherättämistä käsittelevät ja lukulistaltani löytyvä Michael Crichtonin Dinosauruspuisto (jonka tunnen paremmin lapsuudestani Jurassic Park-leffasta), sekä jatko-osansa Kadonnut maailma, jonka luin joskus 2000-luvun alussa. Muista aikaisemmin luetuista mainittakoon esimerkiksi Max Brooksin Sukupolvi Z. Onhan Vuosi nollankin keskiössä erikoinen tauti, joka muuttaa ihmisiä enemmän tai vähemmän katatoniseen tilaan.
  
Teoksessa seurataan aluksi kolmea eri tapahtumaketjua, jotka pikkuhiljaa yhdistyvät. Yksi linjoista keskittyy arkeologi Nathan Lee Swiftiin. Hänen myötään esitellään myös tarinan yksi "pääpahiksista", professori Ochs, jolla on mielenkiintoinen näkemys siitä, mitä hänen asemassaan oleva ihminen saa tehdä. Ochs varastaa muinaisjäänteitä. Hän käyttää yleistä hätätilaa, tässä tapauksessa maanjäristystä, hyödykseen ja murtautuu erääseen kirkkoon keräämään 2000-vuotta aikaisemmin ristillä kuolleiden luita. Nathan Lee ei hyväksy Ochsin menetelmiä, muttei rikoskumppanina voi enää perääntyä.
  
Toisaalla, Kreikan Korfussa, eräs pyhäinjäännöslippaiden harrastaja-keräilijä avaa sinetöityjä rasioita ja lähettää niiden sisällöstä näytteitä laboratorioihin eri puolille Eurooppaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Hän metsästää Jeesusta. Tietämättään hän avaa Pandoran lippaan ja päästää ennennäkemättömän tehokkaasti tappavan taudin vapaaksi lasisesta vankilastaan. Ironista kyllä, tauti muuttaa sairastuneen ihmisen läpinäkyväksi: sisäelimet ja luut näkyvät lasimaisen ihon läpi. Nämä zombit kulkevat nimillä lasi-ihmiset ja valtavat enkelit.
  
Tuoksu oli ikivanha, osittain yrttinen, osittain öljyinen. Hän siemaisi ikivanhaa hajua sieraintensa läpi aivan kuin kokeilisi huumetta. Hän veti sitä keuhkoihinsa. -- Hän ei olisi voinut käsittää, että hän oli juuri avannut oven ihmiskunnan tuholle. (s. 52-53) 
 
Kolmannessa linjassa lukija pääsee tutustumaan lapsinero Mirandaan. Nuori tutkija on onnistunut manipuloimaan geenejä, muokkaamaan ikääntymisprosessia ja synnyttämään olioita keinokohduissa. Hän kloonaa myös ihmisen. Itseasiassa Ochsin varastamista luista. Kun Korfuksi nimetty tauti leviää ja alkaa tappaa ihmisiä järjestelmällisemmin kuin mikään tauti aikaisemmin, hän yrittää etsiä vanhojen luiden avulla parannuskeinoa. Voisiko joku kuolleista kantaa immuniteettia tautia vastaan? Los Alamosin tutkimuskeskuksessa perustetaan ennenäkemätön koe: mitä tapahtuu, kun 2000-vuotta sitten kuolleet miehet saavat uuden mahdollisuuden, jälleensyntymän tieteen kautta? 
  
Teoksessa keskeisiä teemoja ovat kristinusko, sen synty ja kehitys, kloonauksen eettisyys ja kloonien ihmisarvo sekä yleinen henkiinjäämiskamppailu. Long hukkaa paikoin punaisen langan ja ryhtyy saarnaamaan tai luennoitsimaan, jolloin teoksen potentiaali hukkuu kerronnallisiin keinoihin. Päällisinpuolin teos on kuitenkin nopeasti etenevä trilleri, jota lukee kiihkeästi "vielä yksi sivu"-periaatteella. 
   
Löysin Vuosi nollasta myös filosofisia ulottuvuuksia. Vaikuttaisi, että esimerkiksi Platonin ihannevaltiota kommentoidaan rivien välestä, kun suojatulle alueelle päästetään balettitanssijoita, elokuvaohjaajia ja muusikoita piristämään Los Alamosin asukkaiden arkea. Platonhan ei pitänyt runoilijoita yhteiskunnalle hyödyllisenä ja jätti nämä sen ulkopuolelle. Esimerkiksi elokuvassa The Philosophers pohditaan samanlaista tilannetta: maailmanlopun uhatessa, kuka ansaitsee paikan rajallisten resurssien turvapaikassa. Ketkä rakentavat uuden maailman?
  
He ovat suojautuneet Sputnikista asti. Eikä rutto pysty heittämään heitä vastaan mitään sellaista, mitä Hollywood ei jo olisi keksinyt. Helkkari, he olivat selviytyneet rutosta kymmenkunta kertaa. Ajatelkaa Stephen Kingiä. Andromeda uhkaa. Camus. Decamerone. Thukydides. Elämä on vain taiteen jäljittelemistä. Suurtuhot ovat toistoa.  (s. 301)
 
Eniten teoksessa vaivasi suomennoksessa ilmenevien typojen ja suoranaisten käännösvirheiden/kielikukkasten määrä. Esimerkiksi eräässä kohdassa kuvataan nastalla kuivaan seinään kiinnitettyjä karttoja. Kuivaan seinään? Oletan, että kyseessä englannin kielen sana drywall, joka tarkoittaa tietynlaista rakennusmateriaalia, ei märän vastakohtaa. Suomeksi tällainen seinämateriaali on kipsilevy ja käännöksessä olisi mielestäni riittänyt ilmaisu, että kartta on kiinnitetty nastalla seinään.
 
Toinen esimerkki suomennoksen kömmähdyksestä on syntymäpäivähattu (joka on englanniksi party hat). Suoraan käännetty "juhlahattu" ei sekään ole välttämättä kaikkein toimivin ratkaisu, mutta ilmiölle ei käsittääkseni ole vakiintunutta suomennosta, koska tämä kulttuurinen ilmiö on enemmän amerikkalainen, eikä ole vielä juurtunut tänne pohjolaan.
   
Huomasin, että Vuosi nolla on Risingshadown tietokannan kirja numero 666. Sattumaako? Teos on jo niin vanha ja nykyisin ehkä vähän unohdettu, ettei tästä löytynyt netistä paljoa. Voin kuitenkin omasta puolestani suositella teosta historiasta, genetiikasta, uskonnoista ja apokalyptisistä tapahtumista kiinnostuneille lukijoille, jotka eivät säikähdä Hollywood-elokuvan tapaan rakennettua tarinaa.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Lähi-itä. Tuhoisa maanjäristys paljastaa maan syvyyksistä muinaisen Golgatan. Asiaa kiiruhtaa tutkimaan nuori ja innokas arkeologi Nathan Lee Swift sekä demoninen professori Ochs. 
  
Korfu. Upporikas antiikinkeräilijä Nikos ja hänen ystävänsä kokeilevat, miltä tuntuu avata vanha lipas ja hengittää menneisyyden ilmaa. Tuhon siemen on kylvetty... 
   
Los Alamos. Miranda Abbot purkaa geenien arvoituksia. Hän kloonaa ihmisen. 
   
Kun maapallolla alkaa riehua pari tuhatta vuotta vanha ruttovirus, kukaan ei ole turvassa. Nathan Lee Swift haluaa pelastaa pienen tyttärensä ja Miranda Abbot kokomaailman. 
   
Vuosi nolla on hypernopeasti etenevä apokalyptinen trilleri, yhdistelmä seikkailua, jännitystä ja romantiikkaa. Kirjassa liikutaan hurjaa vaihtia ympäri maailmaa - ja arkelogian sekä teknologian kautta jopa menneisiin vuosituhansiin. Teos saa pohtimaan myös suuria kysymyksiä. Onko tieteen sokaisema ihminen asettumassa Jumalan paikalle?
   
Asiasanat: apokalypsi: tappavat taudit, arkeologia, uskonto, vuorikiipeily, ihmisoikeudet: genetiikka
  
Samantyylisiä kirjoja: Dan Brown: Da Vinci-koodi, Enkelit ja demonit, Michael Crichton: Dinosauruspuisto, Kadonnut maailma, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Linnake, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus. Max Brooks: Sukupolvi Z, Steve Alten: Mayojen testamentti, Tom Knox: Pahan koodi, Dougles Preston: Isku, Hugh Howey: SiiloConnie Willis: Tuomiopäivän kirja
  
Suomentanut: Tarmo Haarala, 505 sivua, Like 2002
    
Alkuperäinen nimi: Year Zero (2002)
   
Kirjasta lisää mm. täällä: Risingshadow, Kirjavinkit

7 kommenttia:

  1. Lisäsin kirjan lukulistalle jo, kun huomasin sinun lukevan tätä. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta, joten täytynee jossakin vaiheessa lainata kirjastosta luettavaksi.

    (The Philosophersiin olin hieman pettynyt. Odotin sitä todella paljon, mutta minusta idean pohjalta olisi saanut tehtyä paljon paremmankin elokuvan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoo, toivottavasti tykkäät. Tässä on todella paljon kaikkea kiinnostavaa, mitä ei tietenkään voinut tai pystynyt kirjoittamaan auki bloggaukseen. Muutamista niin kirjoittajan kuin suomentajankin kömmähdyksistä huolimatta erittäin koukuttava teos, jota ahmin "iltasatuna".

      The Philosophersissa oli kiehtova asetelma ja miljöö todella kaunis. Jakarta on minulle alueen jotensakin tuntematon. Filosofiset pohdiskelmat olivat mielenkiintoisia, esim. Platonin luolavertaus (miksei siitä ouhuttu mitään lukiion filosofian tunneilla, olisin saattanut olla jopa hereillä, jos olisi puhuttu muustakin kuin filosofistien henkilöhistorioista). Mutta ymmärrän mitä sanot, kun kerrot pettyneesi.

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että meillä puhuttiin lukiossa luolavertauksesta (meillä oli aivan mahtava filosofian opettaja, joka kannusti keskusteluun ja osasi käyttää esimerkkeinä populäärikulttuurijuttuja kuten elokuvia), mutta tiesin siitä jo ennen lukiotakin, koska olin lukenut Sofian maailman. Elokuvan filosofiset pohdiskelut olivat kyllä sen parasta antia, vaikka ne melkein poikkeuksetta olinkin jo kuullut, esim. viime vuonna Etiikan kurssilla käytettiin sitä junarataesimerkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofian maailma löytyy hyllystäni, mutten ole vielä lukenut sitä. Minä en jaksanut keskittyä filosofian tunneilla ollenkaan. Sama opettaja opetti myös uskonnossa, eikä filosofia ollut hänelle selvästikään niin tärkeä kuin uskonto. En ole sitten filosofiaa ottanut yliopistossakaan uudelleen tutustuttavaksi, vaikka täällä olisi vapaasti valittavissa senkin puolen luentoja. Täytyy katsoa syksyllä, jos tai siis kun graduni on valmis, jos kävisin ihan vaikka huvikseni kuuntelemassa jotain johdantoluentoa.

      Poista
  3. Luin tämän blogia edeltävässä elämässä ja tykkäsin todella paljon! Meinaan lukea vielä uudestaankin. Muistan kirjoittaneeni paperiseen lukupäiväkirjaani että kirja on täynnä ihmeellisiä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjassa parasta antia olivat kaikki uskontohistoriaan, mytologiaan (esim. Nathan Leen vaellus Aaasiassa ja tuulihevonen) ja tieteeseen (genettiikka, kielet) liittyvät asiat. Arkeologian osuus teoksessa kiinnosti myös omien arkeologian opintojen takia.

      Pitää kyllä myöhemmin tutustua lisää Longin teoksiin, hyllystäni kun löytyvät jo lähes kaikki hänen suomennetuista teoksistaan: Senämä, Tilinteon hetki ja Helvetin sydän (jonka ensimmäisnen osa Helvetin piirit pitäisi vielä metsästää jostain).

      Poista
    2. Oon myös lukenut nuo muut suomennetut tämän jälkeen. Helvetin piireistä varsinkin pidin ja lukemisen arvoisia olivat muutkin, mutta Vuosi nollan tasolle ne eivät mielestäni pääse. Siinä taitaa vedota erityisesti niin monenlaisten mielenkiintoisten juttujen sekoittaminen yhteen.

      Poista