keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Scott Westerfeld: Uglies

"You don't believe all that crap, do you - that there's only one way to look, 
and everyone's programmed to agree on it?"
     
     
Inspiroivaa musiikkia: Marilyn Manson: The Beautiful People
Lukuhaasteissa: Goodreads 11. A book with a one-word title
 
"Before there was Hunger Games, there was... Uglies"

300 vuoden päässä on tulevaisuus, jolloin ulkonäkö merkisee kaikkea. Tally on Ugly, teinityttö, joka odottaa pääsyään kauneusleikkaukseen. Ilman kauniita kasvoja et ole mitään. Näin Tallylle on opetettu. Kauneuleikkauksen alaikäraja on 16 vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa teinit leikataan kauneustoimikunnan sääntöjen mukaiseen muottiin: isot, viattomat silmät, korkeat poskipäät, runsaat huulet. Leikkauksen jälkeen Uglystä tulee New Pretty, uusi kaunotar hirviön sijaan, plastinen massatuotettu Barbie-nukke persoonallisten yksilöitävien ominaisuuksien sijaan. 
  
"Right, and things  were so great back when everyone was ugly. Or did you miss that day in school?" 
"Yeah, yeah, I know", Shay recited. "Everyone judged everyone else based on their appearance. People who were taller got better jobs, and people even voted for some politicians just because they weren't as ugly as everybody else." 
"Yeah, and people killed one another over stuff like having different skin color", Tally shock her head. No matter how many times they repeated it at school, she'd never really quite believed that one. "So what if people look more alike now? It's the only way to make people equal." 
"How about making them smarter?" (s. 44-45)
  
New Prettyn ainoana tehtävää on bilettää niin kovasti kuin jaksaa ja nauttia Pleasure Gardenien tarjonnasta. Uudet kasvot, vaikkakin täynnä muovia vaativat nekin ylläpitoa, siksipä leikkaus toistetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Middle Pretty saa kasvot, joissa on auktoriteettiä. He työskentelevät mm. Uglyjen opettajina. Vielä ennen viimeisiä elinvuosia suoritetaan kolmas leikkaus,  Late Prettyt saavat kasvojen kohotusta ja ryppyjen silottamista. 
     
Kaupunginosatkin on nimetty sen mukaan, mikä on alueella asuvien ihmisten status, nuoret, leikkauksissa käymättömät asuvat Uglievillessä, vastaleikatut New Pretty Townissa, perheelliset Middle Prettyt Dullvillen lähiöissä ja vanhukset puolestaan Crumblyvillessä. Mutta kaupungin valojen ulkopuolella alkaa toinen maailma: kesyttämättömäksi palautunut luonto, joka kätkee uumeniinsa satoja vuosia vanhoja, murenevia raunioita. Ainoa merkki aiemmin eläneistä ihmisistä, Rustyistä. 
     
This city is paradise, Tally. It feeds you, educates you, keeps you safe. It makes you pretty. (s. 106)
     
Tally on syntynyt syyskuussa ja onkin siis asuntolan viimeisiä nuoria, jotka eivät ole vielä päässeet leikkaukseen. Tally istuu usein huoneensa ikkunalla ja katselee kaihoisasti joen toisella puolella kimmeltäviin valoihin, jotka kertovat New Prettyjen juhlien jatkuvan vielä silloin, kun kaikki muut ovat nukkumassa. Tally on tottunut ystävänsä Perisin kanssa hiipimään varjoissa ja tekemään kepposia,niin kuin Uglyn kuuluukin. He ovat myös käyneet New Pretty Townissa, vaikka se onkin kiellettyä. 
    
Peris on Tallya kolme kuukautta vanhempi ja elää unelmaansa. Tallyllä ei ole muita läheisiä ystäviä ja ero lapsuuden ajan parhaasta kaverista tekee kipeää. Niinpä Tally päättää käydä tapaamassa Perisiä, mutta joutuu ongelmiin ruman naamansa takia. Paetessaan New Pretty Townista Tally tapaa Shayn, toisen asuntolan Ugly tytön, joka on sattumalta syntynyt samana päivänä kuin Tally. Myös Shayn ystävät ovat muuttaneet New Pretty Towniin. Tytöt ystävystyvät ja odottavat leikkauspäiväänsä. Heidän ainoa eronsa on se, että Tally toivoo pääsevänsä veitsen alle, Shay ei. Hän tahtoo elää luomuna yhteiskunnan valvovan katseen ulkopuolella.

Shay pyytää Tallya mukaansa, mutta arvatenkin tyttö päättää jäädä saadakseen kauniit kasvot. Tallyn kauhistukseksi "Iso Veli" on valvonut hänen ja Shayn yhdessä viettämää aikaa ja valvojat pakottavat Tallyn rikkomaan Shaylle tekemänsä lupauksen. Tally ei pääse leikkaukseen ellei hän auta viranomaisia hakemaan Shayn takaisin. Tally ei voi kuvitellakaan elävänsä Uglyna loppuelämäänsä (ugly-for-life) ja aloittaa seikkailun, joka muuttaa hänet.
   
There was a certain kind of beauty, a prettiness that everyone could see. Big eyes and full lips like a kid's; smooth, clear skin; symmetrical features; and a thousand other little clues. Somewhere in the back of their minds, people were always looking for these markers. No one could help seeing them, no matter how they were brought up. A million years of evolution had made it part of the human brain. (s. 16-17)
  
Scott Westerfeldin Uglies on nopealukuinen ja puhutteleva dystopia. On mielenkiintoista katsoa sivusta ihmisiä (vaikkakin fiktiivisiä), jotka on aivopesty uskomaan, että heidän synnynnäiset piirteensä olisivat jotenkin viallisia ja rumia. Leikatut ihmiset muistuttavat paljon Suzanne Collinsin Nälkäpelin pääkaupungin Capitolin tyhjäpäisiä asukkaita. Ugliesin mielenkiintoisin anti on siinä, kuinka Tally joutuu kohtaamaan luonnonmukaisuuden ja oppii salaisuuksia, joita kaupungissa hänelle ei olisi koskaan kerrottu - totuuden kauneuslaikkauksista. Suosittelen teosta dystopian suurkulutajille, jotka etsivät jälleen yhtä erilaista kuvaa tulevaisuuden maailmasta. 
  
Halusin lukea Ugliesin ennen kuin Anu Holopaisen Ihon alaiset ilmestyi, sillä tahdoin verrata teoksia toisiinsa. Mietteitäni Holopaisen teoksesta voi lukea pian blogissani.
    
Arvosana:
      
Takakannesta:
Tally can't wait to turn sixteen and become pretty. Sixteen is the magic number that brings a transformation from repellent Ugly into a stunningly attractive Pretty, and catapults you into a high-tech paradise where your only job is to have a really great time. In just a few weeks, Tally will be there.
     
But Tally's new friend, Shay, isn't sure she wants to be Pretty. She'd rather risk life on the outside. When Shay runs away, Tally learns about a whole new side of the Pretty world - and it isn't very pretty. The authorities offer Tally the worst choice she can imagine: find her friend and turn her in, or never turn Pretty at all. The choice Tally makes changes her world forever.
    
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Ihon alaiset, Lauren Oliver: Delirium - Rakkaus on harhaa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Moira Young: Julma maa, Veronica Roth: Uskollinen
    
425 s. Simon And Schuster 2012 (1. painos 2006)
    
Kirjasta myös täällä: Goodreads
  
(en löytänyt teosta ollenkaan suomenkielisistä blogeista, eli vinkatkaapas, jos olette teosta lukeneet
  

2 kommenttia:

  1. Minun on jo pitkään pitänyt lukea tämä. Vaikuttaa ihan kiinnostavalta, mutta pikkaisen myös kärjistetyltä idealta.

    Kun kuulin Anu Holopaisen uudesta kirjasta, Uglies tuli heti mieleen, mutta enpä keksinyt, että voisi lukea senkin samaan syssyyn. Mutta sinultahan sitten kuulee, kuinka nämä teoksen vertautuvat toisiinsa. :) Minä bloggailen Ihon alaisista piakoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan hyvä dystopia ja todella nopealukuinen. Ainakin tässä painoksessa oli kohtuu iso fontti ja väljä lay out. Ja teknisten seikkojen lisäksi Westerfeldin tapa kirjoittaa oli koukuttava. pitäisi lukea jatko-osatkin pian. Uskon, että tykkäisit varmaan tästä. :)

      Poista