keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kiera Cass: Eliitti

"Illéa ei ehkä ole täydellinen. Itse asiassa kaukana siitä.
Mutta minulla on... Minulla on toivoa."
   
   
Arvostelukappale
   
Kiera Cassin nuortendystopia-sarjan aloittanut Valinta pyyhkäisi jalat altani ja luin jatko-osan Eliitti heti sen perään. Postaus sisältääkin siis luonnollisesti muutamia yksityiskohtia ensimmäisestä osasta - You have been warned
   
Tämä sarja on siitä mielenkiintoinen, että vaikka suuret linjaukset ovatkin usein ennalta-arvattavia, välissä ehtii tapahtua kaikenlaista, mikä ylläpitää mielenkiintoa. Minua ei itseasiassa näiden kirjojen kanssa haitannut arvata tapahtumia etukäteen, sillä itse lopputulosta kiinnostavampaa on kuinka se saavutetaan. Harmillisesti suurimman osaa kirjaa kuluu kuitenkin siihen, kun America epäröi pitääkö Aspenista vai Maxonista enemmän. (Aspen on siis American salainen poikaystävä kotikaupungista ja päätynyt vartijaksi ylentyneenä sattumalta töihin palatsiin.) Trilogioiden toisten osien tapaan tarina jatkaa kerrontaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi, eikä siis muodosta yhtä eheää kokonaisuutta. 
 
Oli kuin Valinnassa olisi ollut kyse yhdestä päätöksestä: Maxon vai Aspen. -- Olinko Viitonen vai Kolmonen? Kun tämä olisi ohi olisinko Kakkonen vai Ykkönen? Eläisinkö elämäni upseerin vaimona vai kuninkaan? -- Voisinko olla onnellinen kummin tahansa? (s. 214)
 
Kuningas Clarkson saa tarpeekseen American suorasanaisuudesta, ja yrittää pudottaa hänet pois Valinnasta. Maxon kuitenkin nousee isäänsä vastaan, sillä Valinta on hänen, vaikka kuningas ja tämän neuvonantajat ovatkin saaneet tahtonsa läpi Valinnassa jäljellä olevien tyttöjen mukanaolosta. Itseasiassa America on ainoa, jonka Maxon sai itse valita: Celeste on mallintöidensä ansiosta jo valmiiksi kuuluisa, Elisellä on sukulaisia Uudessa-Aasiassa, Marlee ja Kriss ovat kansan suosikkeja ja Natalieta on helppo ohjailla. America on Eliitin tytöistä alhaisimmasta kastista ja kuningas käyttää tätä seikkaa hyödykseen aina kun America toimii epäladymaisesti. Kuningas on kuin Nälkäpelin presidentti Snow ja America Katniss. 
   
Maxonin vahvat tunteet tyttöä kohtaan ovat nekin koetuksella American vaatiessa jatkuvasti lisää aikaa sekä saadessa mustasukkaisuuspuuskia. Maxon tekee kaikkensa, että voisi vakuuttaa pitävänsä tytöstä aidosti, American pähkäillessä pitääkö hän pojasta riittävästi, jotta voisi ottaa vastaan suhteen mukanaan tuomat velvollisuudet. Maxonin on vaikea luottaa Americaan, sillä tämän temperamentti on aiheuttanut jo muutamia ongelmia palatsissa. Lisäksi prinssi tietää jotain sodasta, jota Illéa käy, mutta ei pysty vielä kertomaan siitä. Odotan tammikuun lopulla ilmestyvää kolmatta osaa suurella kiinnostuksella, josko siinä paljastuisi lisää. 

Rakkaus on kaunista pelkoa. (s. 67)
 
Eliitti on joiltakin osin heikompi teos kuin Valinta, mutta loppua kohden paljastuu muutamia todella kiinnostavia puolia niin maan kuin kuningasperheenkin historiasta. Sankariksi kuvattu Gregory Illéa paljastuukin kansa pelastajan sijaan Donald Trumpiksi: "Tämä on minun maani. Tuntuu kuin olisin poikanen pelaamassa shakkia varmana voitostaan. Olen älykkäämpi, rikkaampi ja paljon pätevämpi kansan silmissä, ja kansa ihailee minua syistä, joita kukaan ei osaa nimetä. Siinä vaiheessa, kun joku alkaa pohtia asiaa, sillä ei ole enää väliä. Voin tehdä mitä tahdon, eikä kukaan voi pysäyttää minua." (s. 227) Aivan kuin olisin lukenut Trumpin twiittejä. 
  
Kuten edellisen osan postauksessa mainitsin, moni lukija on kummastellut American nimeä, joka alleviivaa hänen kastiaan (Viitoset ovat taiteilijoita ja Singer tarkoittaa laulajaa). Kun kastijärjestelmä otettiin käyttöön, Gregory Illéa nimesi ihmiset uudelleen - kastilleen sopien - tehdäkseen eron vanhaan valtioon ja sen historiaa. America pohtii, tietävätkö hänen vanhempansa mikä hänen sukunimensä oikeasti pitäisi olla. Häntä myös ihmetyttää, kuinka yksi ihminen on onnistunut pyyhkimään koko Yhdysvaltojen historian olemattomiin.
  
Teoksen maailma on aikaisempaa synkempi, kuvataan niin rangaistusruoskintaa kuin tyttöjen kieroja keinoja vaikuttaa kanssakilpailijoihin. Loppupuolella palatsiin hyökkää kapinallisjoukko ja America ja Maxon joutuvat vetäytymään lähimpään turvahuoneeseen. Huoneessa vietettyjen tuntien aikana pari lähentyy jälleen toisiaan ja viimeistään siinä vaiheessa sain tehtyä oman päätökseni, kuulunko Team Aspeniin vai Team Maxoniin. Toivottavasti Americakin - ja on tyytyväinen siihen haikailematta toista vaihtoehtoa.
  
Tuolla hetkellä loputkin haluni tukahduttaa tunteeni Maxonia kohtaan kaikkosivat. Halusin olla hänen rakkansa, hänen valittunsa. Halusin olla Maxonin ainoa. (s. 44)
  
   
Arvosana:

  
Takakannesta:
35 tyttöä saapui palatsiin. Vain 6 on jäljellä.
  
Valintaan osallistui alun perin kolmekymmentäviisi tyttöä.
  
Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi – ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?
  
America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät täsmälleen, mitä haluavat – ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.
  
Huippusuositun Kiera Cassin ihastuttava ja romanttinen fantasia/dystopiasarja on myyty jo lähes 40 maahan, ja sarjan ensimmäinen osa vastaanotettiin innokkaasti vastaan myös Suomessa. Warner Brothers on ostanut sarjan elokuva-oikeudet, ja näyttelijävalinnat ovat käynnissä!
   
Suomentanut: Laura Haavisto, 317 sivua, Pen & Paper 2016
    
Alkuperäinen nimiThe Selection (2012)
    
Pukudraama-dystopiaan on tutustuttu myös täällä: Kirjaneidon tornihuone, Dysphoria, Unelmien aikaNotko, se lukeva peikkoTodella vaiheessa
       
Samankaltaisia teoksia: Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia, Veronica Roth: Outolintu-trilogia, Ally Condie: Tarkoitettu-trilogia
  
Sarjassa ilmestynyt:
  1. Valinta (2016)
  2. Eliitti (2016)
  3. Ainoa (tulossa tammikuussa 2017)
  4. The Heir (2015)
  5. The Crown (2016)

4 kommenttia:

  1. Todella nopeaa ja ihanaa luettavaa tämä minusta oli, maltan tuskin odottaa, että saisin kolmannen osan jo käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin paljon. Ihmetellyt kyllä joitakin kommentteja, kuinka kepeäksi maailma mula näissä teoksissa kuvataan, vaikka minusta maailma onkin aika synkkä ja rajoittava. Toki näissä on paljon pukuleikkiä, rakkausdraamaa ja Unelmien poikamies-kuvioita, mutta ei tarvitse lukea edes rivien väleistä saadakseen kuvan teoksen maailmasta palatsin ulkopuolella. Tahdon saada Ainoan pian käsiini, sillä näihin jää koukkuun.

      Poista
  2. Minusta tämä oli dystopiahömppää, eli dystopian ja naistenhömpän sekoitusta... ja minä pidin siitä! Välillä vaan tarvii kevyempää luettavaa ja siihen tämä sopii oikein mainiosti. Itsekin odotan innolla seuraavaa osaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän tästä siis tulee kevyempi fiilis kuin monesta muusta dystopiasta, vaikka on tässäkin maailmassa synkät puolensa. Jotenkin vaan tosi koukuttavaa viihdettä, jota jää haluamaan lisää. :)

      Luin joulun seutuun Katharine McGeen Tuhat kerrosta -sarjan avauksen. Kirjailija sanoi eräässä haastattelussa, että ollessaan töissä kustannusalalla, hän näki vain yhdellä muotilla kuvattuja tulevaisuuksia nuorille = dystopiaa ja halusi tehdä valoisamman maailman. No, minusta se idea jäi vain ajatukseksi, sillä teos oli dystopiaa ja melko keskinkertainen sellainen (lue: kliseinen).

      Poista