lauantai 4. helmikuuta 2017

Lastenkirjalauantai: Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja

"Minusta aikuiset olivat välillä tosi outoja."
  
  
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaasteAdventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 40. Suosittuun turistikohteeseen sijoittuva kirja, Helmet 2017: 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit Kohdat: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista ja 22. Kuvitettu kirja 
   
Maria Kuutin ihastuttava ja oivaltava Anna ja Elvis-sarja sai jo viidennen osansa. Nyt kaksikko selvittää oudon vaahtokarkkivakoojan tapausta Särkänniemessä. Elviksen oli tarkoitus tehdä isänsä kanssa kahdestaan miesten reissu huvipuistoon, mutta käykin niin, että Anna ja mummo tulevat myös mukaan. Ja sehän tarkoittaa, että kommelluksilta ei voida välttyä. Mukana on tuttuun tapaan Annan kirjavinkkejä (mm. Iso kiltti jätti). 
  
Ihmiset törmäilivät toisiinsa puhelimet käsissään, sillä Särkänniemessä oli paljon pokémoneja. (s. 24)
        
Anna ja Elvis huomaavat erikoisen miekkosen kaikkialla minne menevätkin. Tällä on liian pieni paita, pellenenä, peruukki ja hassuttelulasit. He päättävät selvittää, kuka hän on ja miksi hän seuraa heitä. Ehkä hän on rosvo vaiko sittenkin salapoliisi tai Tampereen yliopistosta karrannut erikoinen professori? Mummokin käyttäytyy oudosti ja katoaa välillä tekemään omiaan, Lopussa naamio riisutaan ja salaisuudet paljastuvat. 
   
Koulu alkaa pian Anna pohtii, milloin hän näkee Elviksen seuraavan kerran. Ja mahtaako poika enää haluta leikkiä hänen kanssaan, vai tuleeko tästä liian iso sellaiseen. Muilla kavereilla on niin paljon harrastuksia, ettei näillä riitä aikaa kyläilyyn. Anna ajattelee fiksusti: "Minusta lapsella piti olla aikaa leikkiä, koska muuten leikkimistaidot saattoivat ruostua ja silloin lapsesta tulisi yhtä tylsä kuin aikuisista." (s. 34)
   
Teoksen sanomana on leikkimisen ja hassuttelun tärkeys niin nuorille kuin vanhoillekin. Anna ja Elvis-sarja sopii hyvin lapsille kuusivuotiaasta eteenpäin. Sarjan huumori on saanut paljon kehuja niin lapsi- kuin aikuislukijoiltakin.
      
Muista! Olet lapsi
vaikka olis' harmaa hapsi.
Hulluttele ja hassuttele,
tiikerinä tassuttele.
Matki prinsessaa tai sheikkiä.
On elämä yhtä leikkiä!
    
Onneksi minä olen saanut pidettyä pikkuisen kiinni sisäisestä lapsestani ja olen omasta mielestäni edelleen ihan hauska tyyppi enkä ole ollenkaan aikuismaisen tylsä. Tykkään paljon naamiaisista (etenkin kissahahmoiksi pukeutumisesta, kuten saapasjalkakissa), onneksi aikuisetkin saavat edelleen pukeutua niin prinsessoiksi kuin peli- ja sarjakuvahahmoiksi esim. cosplayssa.  Leikin paljon siskonlasten kanssa, kun nämä olivat pieniä, mutta nyt nuorinkin on jo yläasteella. Miehen siskolla on kuitenkin melkein nelivuotias tyttö, joka pyytää minut aina mukanaan leikkimään. Esimerkiksi viime syksyn Helsingin kirjamessujen aikaan leikimme paljon kummituskartanoa.  
   
Teoksen luettuani ajattelin ottaa mummon neuvon käyttööni ja kertoa kaikki huoleni sekä kommellukset mielikuvituspäiväkirjalle, se kuulostaa oikein tehokkaalta tavalta keventää henkistä lastia kaikesta turhasta. Anna tekee myös hienon havainnon leikkimisen ja kirjoittamisen samankaltasuudesta - molemmissa kerrotaan tarinaa. Ja esimerkiksi roolipelaaminen yhdistää nämä kaksi.
  
   
Takakannesta:
Anna ja mummo päätyvät yhdessä Elviksen ja tämän isän kanssa turistimatkalle Tampereelle. He kiertävät nähtävyyden toisensa perään ja huomaavat miehen, joka ilmestyy aina samoihin paikkoihin. Seurataanko heitä? Anna ja Elvis selvittävät omituiseen naamiaisasuun pukeutuneen hepun arvoitusta. Ohessa askarruttavat mummon salaiset menot.
   
Pienten lukijoiden suosikkisarjan viidennessä osassa vauhti kiihtyy ja vaahtokarkit lentelevät! Anna ja Elvis pääsevät leikkimään etvisiä, vaikka välillä seikkailusta on leikki kaukana.
    
104 sivua, Karisto 2017
   
Kuvitus: Katri Kirkkopelto, Elviksen piirrokset: Ilmari Kettunen
  
Myös täällä on selvitty vaahkokarkkivakoojan henkilöllisyyttä: Luetaanko tämä?, Lukutoukan kulttuuriblogi
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  1. Anna ja Elvis kylpylässä (2014)
  2. Anna ja Elvis mummolassa (2015)
  3. Anna ja Elvis leirillä (2015)
  4. Anna ja Elvis ja verraton vaari (2016)
  5. Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (2017)

4 kommenttia:

  1. Mä oon aina ajatellut, että kaikki fantasiakirjoihin ja -peleihin liittyvä touhuaminen on sitä aikuisten leikkimistä. Ja sitten on niitä tylsiä tyyppejä, joiden mielikuvitus ei riitä muuhun kuin siihen kuivaan arkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ylipäätään lukevien ihmisten mielikuvitus ja eläytyminen (sekä sanavarasto) on treenatumpaa kuin ei lukevilla. Ja jos lukee spefiä, varmaan pukeutuu usein arkeenkin erikoisemmin ja helpommalla lähtee larppaamaan tai pelaa RPG-pelejä. Näin ihan lähipiirituntumalla.

      Poista
  2. Olen aivan samaa mieltä, on tärkeää pitää kiinni omasta sisäisestä lapsestaan ja olla välillä vähän hassu <3 Siinä olen samaa mieltä että sinulla tuo lapsi on varmasti vielä tallessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla ja minulla on vielä sitä ihastuttavaa lapsenomaisuutta tallessa. ♥ Mieheni kanssa aina sanotaan toisistamme, että meistä ei tule aikuisia edes kun olemme 50+. Hän tekee pelivideoita YouTubeen ja minusta pelaaminenkin on leikkimistä. Jännästi joskus ihmiset pitivät pelaavaa aikuista lapsellisena ja nykyään tubettajat voivat tienata pelaamalla elantonsa. Tällaiset uranuurtajat ovat tehneet hyväksyttäväksi sen, että aikuinenkin saa olla kiinnostunut lapsille mielletyistä asioista (esim. Disney-leffat, värityskirjat) mikä on ihanaa. ♥

      Poista