Sivut

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lastenkirjalauantai | Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna

"Eihän luuranko ollut kuin joukko luita ja ettei se heille mitään tekisi."

  
     
Pseudonyymi Carolyn Keenen Neiti etsivät olivat minunkin lapsuudessani tyttöjen suosikkiteoksia. Minua ne eivät kuitenkaan kiinnostaneet, vaan luin mieluummin Merja Jalon Nummelan ponitallilaisten seikkailuista, jotka saivat useinkin salapoliisiromaaneista tuttuja juonenkäänteitä. Luin myös kaikki Kolmen etsivän tutkimukset, jotka koulun pihalle saapuvasta kirjastoautosta löysin. 
  
Tuohon aikaan niiden kirjoittajaksi oli merkitty - vähän klikkiotsikon tapaan -  Alfred Hitchcock, mutta oikeasti sitä on kirjoittanut useampi henkilö. Sarjan osat 1-9 ja 11 on kirjoittanut Robert Arthur. En muista enää tarkalleen, olenko lukenut Kauhujen linann aikaisemmin, mutta ainakin sen aikaisempi kansikuva (ks. postauksen lopusta) tuntuu hyvin tutulta. Dekkariviikko päättyy osaltani tämän lapsuussuosikin myötä. 
  
Jupiter "Jupe" Jones asuu romutarhan omistavan setänsä ja tämän vaimon kanssa. Hän on hieman tukeva, hyvin tiedonjanoinen nörttipoika. On hänen ideansa perustaa etsivätoimisto kahden kaverinsa kanssa, mikä tekee hänestä operaatioiden aivot. Pete Crenshaw on joukon urheilullisin ja Bob Andrews on silmälasipäinen lukutoukka. 
  
Jupiter on osallistunut akuankkamaiseen kisaan, jossa on arvattava kuinka monta papua lasipurkissa on. Voittaja saa käyttöönsä Rolls Roycen ja kuljettajan kuukaudeksi. Kuinka ollakaan. Jupiter voittaa sen. (Tuo auto oli mielikuvissani hieno limusiini, sillä en tiennyt ollenkaan millainen se on oikeasti.) Kuljettaja on brittiläinen Worthington, joka paljastuu kiinnostavammaksi kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella.
  
- Tuota - me emme ole niin hienoja ja arvokkaita kuin ne joita tavallisesti kyyditsette, Jupiter tunnusti. - Ja saatamme pyytää ajamaan aika epätavallisiin paikkoihin... Tämä ehkä selittää. 
Hän ojensi Worthingtonille Kolmen etsivän edustuskortin, ja Worthington tutki sitä vakavana. 
- Luulen ymmärtäväni, sir, hän sanoi. - Tämän kertainen komennus vaikuttaa sangen lupaavalta. On hauska kyyditä vaihteeksi nuoria ja seikkailunhaluisia ihmisiä. Enimmäkseen minulla onkin ollut vanhoja ja varovaisia. (s. 21)
  
Kolmen etsivän ensimmäinen tehtävä ei ole heille suoranaisesti annettu, vaan Jupiter on kuullut erään Hollywood-elokuvaohjaajan etsivät kuvauspaikaksi kartanoa, jossa kummittelee oikeasti. Hän pyytää kirjastossa osa-aikaisena työskentelevää Bobia etsimään tietoa kartanosta, joka kulkee nimellä Kauhujen linna, sillä tekemällä palveluksen kuuluisalle ohjaajalle, heidän etsivätoimistonsa saisi julkisuutta ja uusia tapauksia tutkittavaksi.
   
Kauhujen linnan nimi oli aluksi Terrilin linna, sen rakennuttajan Stephen Terrilin mukaan. Mies oli ollut tunnettu mykkäelokuvien näyttelijä, jonka rooleihin kuuluivat niin merirosvot, ihmissudet, vampyyrit kuin "elävät ruumiit". Osa linnan rakennusmateriaaleista on kerätty ympäri maailmaa rakennuksista, joissa uskottiin kummittelevan, mm. seinähirsiä japanilaisesta temppelistä ja kiviä Reinin varrella olevasta linnasta. 
  
Kun mykkäelokuvat jäivät teknologian kehittymisen myötä pois muodista ja Terril siten työttömäksi, hänen autonsa löydettiin ruttaantuneena vuoristoisen rantatien varrelta, mutta hänen ruumistaan ei. Epäiltiin, että Terril oli ajanut tahallaan alas vuorelta, sillä hän oli jättänyt työhuneensa pöydälle kirjeen, jossa kiroaa linnansa ja uhkaa jäädä sinne kummittelemaan. Eikä kukaan ole ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen voinut viipyä linnassa koko yötä.
  
Kolme etsivää tekee tutkimuksiaan Kauhujen linnassa ja yrittää viipyä siellä pidempään kuin muut aikaisemmin. Kummitelulle löytyykin lopulta mielenkiintoinen syy, mutta sitä ennen pojat joutuvat moneen seikkailuun, joka palkitsee heidät uudella arvoituksella, johon liittyy änkyttävä papukaija. 
   
Teos on kestänyt yllättävän hyvin aikaa, joten se sopii uudenkin sukupolven lukijoille, jotka haluavat kevyttä jännittystä. En tiennytkään, että näistä on otettu 2010-luvullakin uusia painoksia ja jälleen uudella kannella. Tämä onkin paras versio, millä olen sarjaa nähnyt,
   
Näistä aikaisemmista kansityyleistä tuo oikeanpuolimmainen, Matti Louhen kuvittama on se, jollaisena luin sarjaa lapsena.
   
Kolme etsivän tutkimuksia on ilmestynyt englanniksi yli 40 teosta ja Saksassa, jossa sarjaa ilmestyy edelleenkin, jo enemmän kuin alkuperäisiä osia. Itävallassa on ilmestynyt kaksi elokuvaakin poikien tutkimuksista. 
  
Arvosana:

  
Takakannesta:
Uusi etsivätoimisto saa ensimmiäisen tehtävänsä: tunnettu elokuvaohjaaja etsii kuvauspaikaksi aitoa kummituslinnaa.
  
Bob onnistuu löytämään salaperäisen Kauhujen linnan, josta kerrotaan kaameita tarinoita. Vuosikausiin kukaan ei ole uskaltanut astua sinne jalallaan, mutta Jupiterin johdolla etsivät aloittavat rohkeasti tutkimuksensa. Linnan aave ei kuitenkaan helposti paljasta salaisuuksiaan. Kolmella etsivällä on edessään mahdottomalta tuntuva arvoitus.
  
Legendaarinen etsivätoimisto Kolme etsivää on valmiina ratkaisemaan arvoituksia, selvittämään salaisuuksia ja etsimään vastauksia salaperäisiin kysymyksiin. Etsivätoimiston operaatiot suunnittelee pyöreä ja teräväpäinen Jupiter Jones. Pete Crenshaw astuu esiin kun vaaditaan voimaa, seikkalunhaluinen lukutoukka Bob Andrews vastaa kirjallisista tutkimuksista.
     
Suomentanut: Laura Tetri, 174 sivua, Gummerus 2010 (1. painos 1968)
  
Alkuperäinen nimi:  The Three Investigators in the Secret of Terror Castle (1974)
  

4 kommenttia:

  1. Ah, nämä varhaiset Kolmet etsivät, ihan parhautta joita en todellakaan aio lukea uudestaan.
    Uusi kansi on kyllä hyvännäköinen, minullekin oikeanpuoleinen tyyli oli se useimmissa nähty mutta vasemmanpuoleisilla kansilla oli kyllä jotkut osat tutumpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat lapsena tosi jännittäviä. Olisin halunnut itsekin perustaa etsivätoimiston ja luin vakoojan käsikirjaa yms. Tämä oli hauskaa lukea uudelleen, sillä pelkäsin, ettei olisi kestänyt aikaa näin hyvin ja pettyisin, mutta onneksi sain yllättyä tekstin ajattomuudesta.

      Poista
  2. Minä en muista lukeneeni yhtää näistä kirjoista, vaikka Neiti Etsivät, Viisikot ja SOS-kirjat luinkin. Vaikuttavat kirjoituksesi perusteella jännittäviltä! Myös Nummelan ponitallit ovat muuten tuttuja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli lapsena tosi kivaa lukea, sopivan jännittävää. :) SOS-sarjaa tuli myös luettua, mutta Viisikoita ei jostain syystä.

      Poista