keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

"Tupac sanoi, että kaikki menee perseelleen, ku pikkuskideihin kylvetään vihaa, ja siksi sen bändin nimi Thug Life tulee sanoista 'The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody'."

  
5.8. oli He-YA, nuortenaikuisten kirjallisuuteen keskittyvä tapahtuma Helsingissä (lyhyt raporttini täällä). Siellä jaettiin sadalle ensimmäiselle kävijälle ennakkokappale Angie Thomasin teoksesta Viha jonka kylvät, joka ilmestyy virallisesti tänään. Luin kirjan heti tapahtuman jälkeisen illan, sekä seuraavan päivän kotimatkan aikana Onnibussissa Helsingistä Ouluun. Tämä silmiä avaava teos on yksi TOP 10 -listani kirjoista tältä vuodelta.
 
"Musta tuntuu niinku mun pitäis pyytää anteeks kaikkien valkosten puolesta." (s. 333)
  
Teos on vakavista teemoistaan huolimatta nopealukuinen ja vaikka luulin olevani jossain määrin tietoinen, kuinka vaikeaa on olla tummaihoinen nykyaikana, yllätyin siitä, että se on vieläkin vaikeampaa. Se on toki ollut vaikeaa aina, kiitos etenkin valkoihoisten ennakkoluulojen ja pelkojen, mutta esimerkiksi Suomessa on parin viime vuoden aikana ollut todella vaikeaa olla erilainen tai erilaisuuden / moninaisuuden puolustaja. 
  
Teoksen päähenkilö on 16-vuotias Starr. "Faija sanoo, että se anto mun nimeksi Starr siksi, että mä olin valo sen pimeydessä." (s. 228) Hän asuu ghetossa, mutta käy koulua kaupungin paremmalla, vakoisella puolella. Starrin ghettominä ja kouluminä eroavat toisistaan, jälkimmäisessä maailmassa ei kannata leimaantua siksi "vihaiseksi mustaksi muijaksi". Lukija putoaa teoksen alussa keskelle bileitä, joissa ammuskellaan. Khalil, Starrin ystävä lapsuudesta asti tarjoaa tytölle kyydin bileistä kotiin, ennen kuin poliisit tulevat paikalle.
  
Kaksikko on jo kaukana ammuskelusta, kun poliisi pysäyttää heidät. Starrille on jo lapsena opetettu, kuinka käyttäytyä poliisien kanssa. "Mua ei ole kasvatettu pelkäämään poliiseja, vaan käyttäytymään fiksusti niiden seurassa." (s. 26) Khalil ei ole saanut samaa oppia, ja kysyessään Starrilta, onko tällä kaikki ok, poliisi ampuu pojan luullessaan tämän tavoittelevan asetta.
 
Mä olen nähnyt sellaista tapahtuvan vaikka kuinka monta kertaa: mustaihoinen saa surmansa vain siksi että on musta. (s. 36)

Olin katsonut vähän ennen kuin lähdin Helsinkiin alla olevan videon (nenäliinavaroitus!) ja se antoi todellisuusiskun, sillä suomalaiselle valkoiselle lapsellehan sanotaan aina, että poliisiin voi luottaa. Se toimi hyvänä pohjana teoksen lukemiselle. Toki olen tietoinen siitä, että ei-valkoihoisen näköisiä viedään todella usein syyttömänä vankilaan tai ammutaan poliisien toimesta perusteettomasti, mutta on se silti epäreilua ja surullista, että tämä kirja on totta niin monelle.

Helmikuussa 2012 vapaaehtoiseen asukasvartioon kuulunut George Zimmerman ampui 17-vuotiaan tummaihoisen aseettoman pojan, Trayvon Martinin. Zimmermanin mukaan kyse oli itsepuolustuksesta. -- Vastalauseena Zimmermanin syytteestä vapauttamiselle aktivisti Alicia Garza kirjoitti Facebook-päivityksen, jonka mukaan mustien hengellä ”on väliä”. Garza ja hänen tuttunsa -- alkoivat levittää #blacklivesmatter-aihetunnusta sosiaalisessa mediassa -- Naiset perustivat myös samannimisen järjestön. Tunnuslauseen käyttö yleistyi elokuussa 2014 -- Vaaleaihoinen poliisi ampui Fergusonissa kuoliaaksi aseettoman 18-vuotiaan tummaihoisen Michael Brownin, mikä johti mielenosoituksiin ja mellakoihin.
 Black Lives Matter -liikkeesstä Wikipediassa.
  
  
Tarinassa seurataan Starrin elämää Khalilin kuoleman jälkeen, kuinka hän käy sisäistä taistelua uskaltaako nousta vääristynyttä oikeuskäsitystä vastaan ja mennä todistamaan, että hän ja Khalil eivät olleet tehneet mitään väärää. Starr menetti jo toisen ystävän luodeille, mutta ei voi käydä menetystään läpi koulussa, koska kukaan ei tiedä Khalilista ennen kuin hänen naamansa on uutisissa.

Triviaa: Starr on Harry Potter -fani ja kirjasta löytyy lukuisia Potter-viitauksia. Hän on myös Jordan-kenkien suurkuluttaja ja tytöllä onkin kyseisiä tossuja kunnioitettava kokoelma. Starrilla on valkoinen poikaystävä, josta hänen isänsä ei vielä tiedä, sillä tyttö pelkää tämän reaktiota.

"Mä oon valkonen, niinkö?" se sanoo, niinku kuulis asiasta ensimmäistä kertaa. "Mitä vitun tekemistä sillä minkään kanssa on?" 
"Kaikki! Sä oot valkonen, mä musta. Sä oot rikas, mä en." 
"Ei sillä oo mitään väliä!" se sanoo. "Mä en välitä sellaisesta, Starr. Mä välitän susta." (s. 146)
  
Suosittelen katsomaan myös Netflixin sarjan Dear White People.


Silti mä olen sitä mieltä, että jonain päivänä asiat muuttuu. Miten? Mä en tiedä. Milloin? Sitä mä varsinkaan en tiedä. Miksi? Siksi että aina on joku, joka taistelee. Ehkä nyt on mun vuoro. (s. 393)
  
Arvosana:
   
Takakannesta:

Kun mä olin kakstoista, mutsi ja faija piti mulle kaksi puhuttelua.
Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. 
Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. 

Tee täsmälleen niinku poliisi käskee.

Pidä kädet näkyvissä.
Älä tee äkkinäisiä liikkeitä.
Puhu vain kun sua puhutellaan.
  

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapuudenystävän.
  
Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön, ja myös maksaa hänen henkensä.

"Tämä tarina on tärkeä. Tätä tarinaa tarvitaan."
- Kirkus Review
   
Suomentanut: Kaijamari Sivill, 426 sivua, Otava 2017
  
Alkuperäinen nimi: The Hate U Give (2017)
    
Kirja on luettu myös näissä blogeissa: Carry On Reading, Kujerruksia, Sivujen välissä

6 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. On sellainen olo, että kunhan itsekin saan tästä blogattua, voisin vaan suoraan linkata tämän postauksen, sillä tässä on melkeinpä kaikki, mitä itsellänikin on mielessä. Myös tarinanu kirjan saamisesta on sama ja aloitin kirjan lukemisen Onnibussissa takaisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Tämä oli mielenkiintoinen teos lukea, mutta haastava kirjoittaa. Luin äsken Riitan hyvän bloggauksen teoksesta, ja siinä mainittiin Starrin perhedynamiikka, joka oli todella hyvä kontrasti vakavammille teemoille. Tulee mieleen Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensin perhe. Odotan mielenkiinnolla bloggaustasi teoksesta.

      Poista
  2. Hyvä bloggaus ja paljon samoja ajatuksia mullakin. Yritän rustata oman arvioni huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Pitääpä kurkata blogiisi huomenna töiden jälkeen. :)

      Poista
  3. Tämä on kerrassaan hieno romaani! Juuri tällaisia ajankohtaisia romaaneita nuoret tarvitsevat. Teos ottaa kantaa aiheeseen, josta ei muuten paljon kaunokirjallisuutta kirjoiteta, joten Thomas on onnistunut paitsi kirjallisesti myös poliittisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tässä on todella hyvä sanoma, näinä aika synkkinä aikoina inhimillisyydelle. Täytyy toivoa, että joskus tulevaisuudessa tällainen kohtelu erilaisuuden takia olisi historiaa ja vain löydettävissä vanhoista kirjoista.

      Poista