sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

"Vain vesi muistaa"
   
   
Onko kirjablogistaniassa enää montaa ihmistä. joka ei tätä esikoisteosta olisi lukenut? Olin yllättynyt kuinka moni tuttu (ja vähän tuntemattomampi blogaaja) oli teoksen lukenut. Harva scifi teos varmaan näin hyvin löytää tiensä pienistä piireistä koko kansan luettavaksi. Ehkä dystopiaa ei ajatella niin puhtaasti scifiksi kuin vaikkapa avaruusopperaa, jossa matkataan tähtienvälisissä aluksilla.
  
Teoksen kansikuva jakaa mielipiteitä. Sitä on kuvailtu rumaksi pilkselimössöksi ja mummonmökin pöytäliinaksi. Minusta kuvaan on poimittu todella hyvin teemoja teoksesta: teemukin jättämä tahra muodostaa auringon kehrän, jossa on nähtävissä omaa häntäänsä syövä käärme, ouroboros, syklisyyden symboli. Pikseliruudut luovat auringossa paahtuvan maan kuvastoa. Kannen on suunnitellut Ville Tiihonen.
     
Teemestarin kirja voitti kustannusosakeyhtiö Teoksen vuosina 2010–2011 järjestämän romaanikäsikirjoituskilpailun. Kilpailuun osallistui yli 350 käsikirjoitusta, joiden joukosta julkaistiin myös oman yliopistoni tutkijan Jenny Kangasvuon Sudenveri. Itärannan teos on voittanut myös muita palkintoja ja ilmestyy englanniksi vuonna 2014. Teos on jaettu kolmeen osaan: 1) Veden vartijat, 2) Hiljainen tila, 3) Sininen ympyrä.  Teemestarin kirja on minulle tärkeä teos, sillä teen teoksesta parhaillaan graduani.
  
Kyseessä on siis kertomus ajasta sen jälkeen, kun ihmiset haavoittivat maailmaansa ja menettivät sen. Kertomus, joka voi sijoittua vain muutaman sadan tai tuhannen vuoden päähän. Ainoita ajoittavia tekijöitä ovat satoja vuosia vanhasta muovihaudasta löytyvän entisteknologian vhs-kasetit ja cd-levyt, jotka ovat nykyisihmisille täysin käsittämättömiä - kuten teoksessakin sanotaan: "entismaailma vuotaa nykyismaailmaan". Itäranta kertoo mm. Ylen Aamun haastattelussa, että tämä valinta on tarkoituksellinen, jotta jokainen lukija voi itse päättää kuinka kauaksi tulevaisuuten tapahtumat sijoittaa. Kuinka pian todellisuus saavuttaa fiktiossa esitetyn tilanteen? Mitä Hämärän vuosisatoina tapahtui, mikä on totuus?
  
Olin pitänyt itsestäänselvyytenä, että se, mitä yleisesti pidettiin totuutena, oli totuus, eikö muulla ollut merkitystä.Mutta entä jos niin ei ollutkaan? Entä jos tarinat, jotka säilyivät, olivat vain peilin tummuneita ja vääristyneitä sirpaleita - ja mikä pahempaa: entä jos joku olilyönyt peilin rikki tarkoituksella muuttaakseen heijastusta? (s. 67-68)
    
Teoksessa esitellään armeijan ankaran valvonnan alaisena elävä pieni kylä. Päähenkilönä seurataan noin vuoden ajan 17–vuotiasta Noriaa, jonka isä on Teemestari. Teemestari on veden vartija ja teeseremonian suorittaja. Teemestarin asema periytyy yleensä isältä pojalle, mutta Noria on perheen ainoa lapsi ja perii isänsä tittelin ja aseman, vaikka nainen Teemestarina jakaakin mielipiteitä. Norian edeltäjät ovat piilotelleet sukupolvien ajan salaisuutta, joka voi paljastuessaan vaaraantaa useammannkin ihmisen hengen. Teoksessa ei ole dystopialle tyypillistä avointa kapinaa, mutta esimerkiksi Noria teemestarina ja hänen paras ystävänsä Sanja muoviseppänä haastavat miehiseksi miellettyjä ammatteja.
     
[Äiti Norialle:] Toivon, että olisimme voineet antaa sinulle toisenlaisen maailman. (s. 52)
  
Tässä tulevaisuuskuvauksessa Suomessa kasvaa teepensaita, mutta kuinka? Minä selitin tämän itselleni niin, että ympäristönmuutos on aiheuttanut jäätiköiden sulamisen, merenpinnan nousun. Näin ollen suuri osa nykyisestä maan pinnasta on jäänyt veden alle ja muuttunut asumiskelvottomaksi. Monet ihmiset ovat jääneet kodittomiksi ja kansaivaellusten myötä aasialainen kulttuuri on siirtynyt Suomeenkin. Aasialla on merkittävä asema myös esimerkiksi Anu Holopaisen Suomeen sijoittuvassa dystopistisessa teoksessa Molemmin jaloin, jossa Kiina on maailman pääkieli.
        
Muistutin itseäni ajatuksesta, joka oli rakennettu seremonian ytimeen: teen äärellä kaikki olivat tasavertaisia, vaikka heidän elämänsä eivät koskaan kohtaisi majan seinien ulkopuolella. (s. 194)
  
Teoksen kieli on paikoin hyvin runollista ja teksti virtaa kuin vesi. Itäranta on onnistunut löytämään zeniläisen tietoisen läsnäolon ja kirjoittamaan sen rivien väliin. Se tulee esiin muun muassa hiljentymisenä teeseremoniaan, sen arvokkuudessa ja rauhallisuudessa. Luin jostakin arvostelusta (unohdin ottaa linkin talteen), että Teemestarin kirjan kieltä oli kuvattu rujoksi, raskaaksi, hitaasti luettavaksi ja keskittymistä vaativaksi. Vertailun vuoksi voisin todeta, että kieli Leena Krohnin teoksessa Hotel Sapiens on Teemestarin kirjaa paljon raskaampaa ja hitaampaa, jokainen lause ja jokainen sana vaatii lukijaltaan paljon.
      
Iltapäivän raukeassa auringossa minulla oli vaikeuksia pitää silmiäni auki. Puutarhan tuulikellojen vaimeat helähdykset häilyivät korvissani. Tie oli autio ja taivas oli syvä yläpuolellani, ja kaikkialla ympärilläni aistin pieniä liikahduksia maailman kudoksessa, elämän liikkeen joka kasvoi ja kutistui. (s. 33)
    
Teoksessa on paljon viitteitä Aasiaan: tee, zeniläisyys, paikkojen nimen mm. Skandinavian unionin pääkaupunki Uusi Qian ja Mos Qua, joka on todennäköisesti Moskova. Se ja nyt-hetken kokeminen (tuodaan menneisyys eläväksi lukijan/kokijan nyt hetkeen) tuovat mieleeni 1950-luvun modersnismin runoilijat, jotka käyttivät samoja tyylikeinoja.
  
Teoksen viimeinen lause antaa lupauksen paremmasta, synnyttää pienen toivon lipinän "Tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä." (s. 266) Suosittelen teosta dystopian ystäville.

Arvosana:
  
Takakannesta:
Maailmasta on loppumassa vesi. 
  
Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.
  
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...
 
Teemestarin kirja on vavahduttava kuvaus maailmasta, jonka alkusoittoa kuuntelemme jo tänä päivänä.
      
Kirjailijan haastattelu: Ylen Aamu 
 
Asiasanat: dystopia, ekokatastrofi
    
Samantyylisiä kirjoja: Moira Young: Julma maa, George Orwell: Vuonna 1984, Philip Reeve: Kävelevät koneet-sarja, Ray Bradburry: Fahrenheit 451, Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Susan Collins: Nälkäpeli, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla, Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas, Jukka parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar
  
266 sivua, Teos 2012
 

7 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä kirja. Ja uskon, että moni, joka ei pidä dystopiasta, voi silti pitää tästä. Tämä ei vie lukijaa kovin absurdeihin tilanteisiin vaan oikeastaan maailmaan, joka jo osittain on muualla totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei tosiaan ole paljoa tavallisen dystopian aineksia. Tulevaisuuden kuva on synkkä, mutta "ei toivosta tyhjä". Gradussani pohdinkin juuri teoksessa esitettyjä seikkoja, joita voi löytää jo nykymaailmasta. Vesitilanne on paljolti kirjan kuvaama jo esimerkiksi suuressa osassa Kiinaa. Teemestarin kirjaa voi suositella lähes jokaiselle lukijalle, sillä uskon kaikkien löytävän siitä jotain.

      Poista
  2. Moi! Muistelisin että ollaan pyöritty samassa seminaarissa ja muistin et olit tekemässä tästä gradua. Joko oot valmis sen kanssa, eli voiko gradusi lukea jostain? Luin juuri tämän romaanin ja tutkimus kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, tästä tosiaan pyörittelin graduideaa seminaarissa. Gradun työstä on sairasteluiden takia ollut hidasta ja aihepiirikin on välissä vaihtunut - dystopiossa olen kuitenkin edelleen pysynyt. Nyt en muista, mistä sinä teit tutkimuksesi?

      Poista
  3. Et siis tätä tutki enää? Saanko udella että mistä näkökulmasta olisit tarkastellut kyseistä teosta? Mie tutkin Harry Salmenniemen "Texas, saksia" postmodernin myöhäiskapitalismin kritiikkinä, valmistuin viime syksynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunperin oli tarkoitus tutkia tätä Teemestarin kirjaa ekokritiikin ja ekofeminismin kautta. Jälkimmäinen on sellainen suo, että lauloin itseni sieltä pois.

      Nyt tekeillä suomalaista dystopiaa laajemmin käsittelevä tutkimus, jossa käyn läpi millaisia maatyypillisiä piirteitä meidän dystopioillamme on. Siis millaisia tulevaisuuden pelkoja suomalaisilla dystopian kirjoittajilla on.

      Aa, nyt muistakin tuon teoksesi. :) Onnea valmistumisen johdosta! Kivaa kuulla, kuinka graduryhmämme jäsenet ovat edenneet elämässään. Osa kai opiskelee edelleen maisterivaiheessa, osa siirtyi jo tohtoritasolle, joistakin olen kuullut valmistumishuhuja (etenkin heistä, jotka olivat aloittaneet opiskelunsa jo ennen vuotta 2008) ja pari kai on vaan kadonnut kokonaan johonkin mustaan aukkoon.

      Poista
  4. Kiitos! Aiheesi kuulostaa kiinnostavalta. Se onkin jännä miten opiskelijakollegat katoavat :) On myös aina kiinnostava lukea samoilla kursseilla käyneiden graduja. Jos kaipaat vertaistukea graduntekoon, niin yliopistolla pyörii yks hyvä avoin ryhmä, jossa suurin osa kirjallisuuden tyyppejä...

    VastaaPoista