maanantai 26. tammikuuta 2015

Blogistanian Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto 2014

Ne ovat täällä taas! Eivät muuttolinnut vaan Blogistanian Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto vuosimallia 2014. Pystyin tänä vuonna nostamaan yhdestä kolmeen palkintoehdokkasta jokaisessa kategoriassa, vaikka etenkin Kuopuksen oli haastavaa valita vain kolme teosta. Onnistuin lopulta pähkäilemään ne teokset, jotka ansaitsivat minun ääneni. Tietoonkin ehdin lukemaan yhden jo pitkään lukupinossa keikkuneen teoksen. tarkempi listaus pisteytyksineen alla:
   
Blogistanian Finlandia:
  1. Jonna Ruuska: Kuovin huuto (3 pistettä)
  2. Risto Isomäki: Kurganin varjot (2 pistettä)
  
Globalia:
  1. Hugh Howey: Siirros (3 pistettä)
  2. J. D. Robb: Kuoleman salaliitto (2 pistettä)
  
Kuopus:
  1. Magdalena Hai: Susikuningatar (3 pistettä)
  2. Veronica Roth: Outolintu (2 pistettä)
  3. Catherynne M. Valente: Tyttö, joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa (1 piste)
  
Tieto:

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hanna Matilainen: Mitä kummaa - Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon

"Pidä silmät auki ja hyppää!"
   
 
Lukuhaaste 14. A nonfiction book
    
No niin, ehdinpäs viimein lukea tämän arvostelukappaleena saamani tietoteoksen, ja aivan aluksi on pakko mainita kirjan ihana samettimainen pinta. 
   
Morren maailmasta tuttu Hanna Matilainen on koonnut yksien kansien väliin tuhdin tietopaketin joka on kuitenkin pukeutunut varsin siroon ulkoasuun. Tietokirjaa ei lueta samoin kuin romaaneja, vaan Matilaisen teosta tulisikin käyttää osioittain tiedonhaun tukena. Mitä kummaa on opas spefin ihmeelliseen maailmaan ja se näyttää lukijalleen katsauksen alan kirjallisuushistoriaan, esittelee kattavasti muun muassa niin eri genrejä kuin suomalaisia julkaisukanavia, fandomeita, kirjailijoita alkaen Erkki Ahosesta päättyen Helena Warikseen sekä tutkijoita.  
   
Matilainen aloittaa esipuheen hyvin henkilökohtaisella muistolla: kuinka sattuman kautta Nummelan ponitallilaiset vaihtuivat fantasiaan. Kirjoittajalle tuo portti oli David Eddingsin Kiven vartija. Pystyn samistumaan tähän muistoon, sillä olin itsekin heppatyttö ja luin kaikki Nummela-sarjan teokset, jotka vain sain käsiini. Yläasteella perheeni muutti kaupunkiin ja naapuritalossa sattui olemaan kirjasto. 13-vuotiaana tutustuin siis aivan uuteen valikoimaan kirjoja ja löysin oman porttiavaimeni: Anu Holopaisen Kristallien valtakunnan. Mikään ei ole ollut ennallaan teokseen tartuttuani. Sain spefikuumeen, jota olen "sairastanut" siitä saakka. 

No mitä tämä spefi sitten tarkoittaa? Spekulatiivinen fiktio on kattotermi scifi-, fantasia- ja kauhukirjallisuudelle sekä uuskummalle. Matilainen pureutuukin heti alussa tähän termiin ja sen määrittelyyn: "Spekulatiivisella fiktiolla tarkoitan kirjallisuutta, joka luo lukijalleen arkitodellisuudesta poikkeavan maailman." (s. 17) Rajanveto siihen, missä spefikirjallisuus loppuu ja realismi alkaa, on vaikeaa tehdä ja tästäkin on teoksessa kerrottu. Samoin jokainen genreryhmä on avattu ja esitelty useita niiden alle kuuluvia suurempia ja pienmpiä kirjallisuuden lajeja, kuten steampunkkia ja maagista realismia.
   
Mitä kummaa on tarkoitettu oppaaksi spekulatiivisen fiktion kotimaisille poluille, ja sopii niin kokeneemmaalle alan harrastajalle kuin lajityyppiin tutustuvallekin. Tämä teos on luonteeltaan enemmän esittelevä kuin tutkiva. se on ikään kuin ponnahduslauta hypyssä tuntemattomaan. (s. 12)
  
Mitä kummaa - Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon on nimensä mukaisesti juuri sitä. Se ei kerro tyhjentävästi kaikkea vaan ohjaa tiedonhakua ja esittelee jokaista ilmiötä muutamalla lauseella niin, että ihan tavislukijakin saa käsityksen mistä puhutaan. Matilainen onkin selvästi panostanut kirjalliseen ilmaisuunsa, sillä pieneen tilaan on saatu mahtumaan uskomaton määrä faktaa sen tuntumatta kuitenkaan kuivalta. 
  
Parasta antia minulle teoksessa oli katsaus fandomiin ja coneihin, sillä itse olen ollut pitkälti sivussa niiden toiminnasta, poikkeuksena heti ensimmäisten joukossa mainittua Risingshadowta. Teos soveltuu  aloittelevalle, spefin ihmeelliseen maailmaan tutustuvalle lukijalle ja kartaksi tutkimattomalle seudulle aloittelevalle  mutta hieman pidemmälle edennytkin voi teoksesta saada irti jotain uutta.
   
Kuten Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä - Kirjablogikirjan  kanssa, en anna tällekään tietoteokselle varsinaista arvosanaa, vaan kiitän suuresti Hanna Matilaista niistä tunneista, joita hän on kirjaa kirjoittaessaan käyttänyt koneella istuen. Olen varma, että tähän teokseen tullaan viittaamaan vielä useasti eri tutkimuksissa ja artikkeleissa. Etenkin kun puhutaan spefin määrittelystä ja etsitään listoja genren suomalaisista kirjailijoista.
   

Kiitos Morre! ♥

   
191 sivua, Avain 2014
   
   

Risto Isomäki: Kurganin varjot

"Historia ei ollut oikeudenmukaista. Mutta ehkä myös ihmisten historia 
oli todellisuudessa pelkkää muurahaisten historiaa."
    
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
   
Risto Isomäen Kurganin varjot on jälleen kirjailijalta odotettavaan tapaan täynnä tieteellisiä ympäristökysymyksiä ja ajankohtaisia viittauksia: Grönlannin jäätiköt sulavat ja Ukrainan vuoden 2014 levottomuudet on punottu osaksi tarinaa. Mustanmeren ympäristöön keskittyvä teos sijoittuu noin kahdenkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen.
  
Yhden mahdollisen tulevaisuuskuvan maalaileva ekotrilleri pyrkii valistamaan ihmisiä ympäristön tilasta, miettimään tekojensa seurauksia ja asettamaan yksittäiset tapahtumat osaksi isompaa kuvaa. Toisinaan tällainen saattaa tuntua saarnaamiselta, luennoimiselta tai infodumppaamiselta, mutta kun kyseessä on Isomäen teos, tällainen faktuaalisuus on odotettavissa ja se palvelee yleensä lukijaa, joka on kiinnostunut yksityiskohdista. Vaikka teoksella on selviä yhteyksiä kirjailijan aikaisempaan tuotantoon, tällä kertaa merenpohjista ei kuitenkaan nouse sulavien metaaniklatraattien sitomia kaasuja, kuten esimerkiksi Heräämisessä ja Sarasvatin hiekoissa.
  
Isomäki on uskollinen tyylilleen, sillä jälleen kerran tarinaa seurataan useista näkökulmista. Keskeisimpinä hahmoina tutustutaan Ukrainan aroilta löytyviä muinaisia hautakumpuja eli kurganeja tutkivaan arkeologi Alexiin ja hänen kauniiseen merentutkijavaimoonsa Irinaan. Mukana on koko joukko muitakin hahmoja, joista mainittakoon esimerkiksi Mustanmeren pohjasta löytyvistä hylyistä kiinnostunut miljonääri Richard Mithen. Arkeologian ja merentutkimuksen lisäksi teoksessa on runsaasti puhetta kielitieteellisistä teorioista ja paljon spesialisoitunutta sanastoa muun muassa merenkäynnistä.
  
Siinä missä Alex löytää jokaisen arkeologin unelman - tuhansia vuosia vanhan soturinaisen luurangon, kreikkalaisista taruista tuttujen amatsonien myytin synnyttäneen heimon edustajan - kokee Irina paljon kauhistuttavampia hetkiä hänelle valjenneen ympäristökatastrofin iskiessä täydellä voimalla. Kerrontaan on päässyt mukaan muutamia maagisrealistisia tapahtumia sekä katkelmia satoja vuosia aikaisemmin eläneen, nykyisenkaltaisen merentutkimuksen esi-isänä pidetyn Guido Gagliarin mietteistä. Nämä historiavälähdykset rytmittävät romaanin kolmeen osaan.
  
Huolimatta synkästä tulevaisuuskuvasta päättyy teos päähenkilökaksikon näkökulmasta onnellisesti. Isomäki kertoo loppuhuomautuksissaan taustoja teoksen tietopohjasta ja mainitsee, että lopun onnellisuus on tullut toiveena hänen esilukijoiltaan. Riippumatta paikoin varsin kömpelöstä ihmissuhdekuvauksesta, olen tyytyväinen tapaan, jolla Isomäki on muotoillut lopetuksen.
  
Kiehtovin havainto Isomäen teoksessa on vertauskuva ihmisistä muurahaisina: kuinka historia unohtaa massat ja kuinka kaikki sotamme ovat lopulta varsin merkityksettömiä, kun vaihtaa kapean näkökulman suurempiin kokonaisuuksiin.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Mustanmeren pohja. Mittaamattoman arvokkaita laivanhylkyjä keskellä pimeää tyhjyyttä. Kuoleman maailma, joka päivänvaloon noustessaan tuhoaisi kaiken elämän.
  
Meribiologi Irina Tšerkassova on miehensä Alexin kanssa arkeologisilla kaivauksilla Rostovin lähistöllä. Alex tutkii muinaisia mahtavia hautakumpuja, kurganeja, ja on vakuuttunut, että alueella on vielä koskematon hauta. Kun vain osaisi ajatella kuten aron asukkaat tuhansia vuosia sitten. Pian Irina kuitenkin saa arvoituksellisen hätäpuhelun kollegaltaan Jurilta: "Callaon maalari on tullut kylään." 
  
Henkeään uhmaten Irina ja Juri lähtevät merelle selvittämään arvoitusta rukoillen olevansa väärässä. Mustallamerellä on tapahtumassa äärimmäinen ekologinen muutos, vaikka tieteellisten laskelmien mukaan sellainen ei voisi olla mahdollista. Pahimmassa tapauksessa miljoonat ihmiset ovat välittömässä vaarassa.
  
Risto Isomäen lähitulevaisuuteen sijoittuva jännäri avaa eteemme aidon kauhukuvan massiivisesta ekokatastrofista. Kiperät tilanteet ääriolosuhteissa kietoutuvat kurganien kertomaan tarinaan Euraasian arojen muinaisista sotaisista asukkaista, joiden näkemykset maailmasta vaikuttavat yhä kohtalokkaasti tapaamme toimia ja ajatella.
   
Samantyylisiä kirjoja: Risto Isomäki: Herääminen ja Sarasvatin hiekkaa, Miina Supinen: Säde, Tom Knox: Pahan koodi, Steve Alten: Mayojen testamentti, Kate Mosse: Labyrintti
  
341 sivua, Tammi 2014 
   

perjantai 23. tammikuuta 2015

Colin Thompson: Uusi Eeden

"Ja kun alkaa puhua kanoille, on koittanut lähdön aika -
- ennen kuin kanat alkavat vastata."
  
       
Lukuhaaste 8. A funny book  
    
Colin Thompsonin (s. 1942) tyyli on ihanalla tavalla hyvin englantilainen ja verrattavissa erikoisen huumorin ja spefikirjallisuuden mestareihin Terry Pratchettiin (s. 1948) ja Douglas Adamsiin (s. 1952). Uusi Eeden on lukioaikaisia suosikkejani. Luin sen aikoinaan kahdesti, varsin vähän ajan sisälle. Mainitsin teoksen ohimennen Annamille ja siitä syntyi halua lukea teos jälleen kerran - sopiihan se nettilukupiirimme kevään dystopiateemaan ja teos löytyi kätevästi omasta hyllystä. Oikeastaan minun piti lukea James Frayn ja Nils Johnson-Sheltonin Endgame - Loppupeli, mutta jokin tökkäsi jo ensimmäisillä sivuilla ja ajattelin siirtää teoksen lukemista vähän eteenpäin. 
   
Joskus nuoruuden nostalgisoidut teokset ovat vaarallisia uudelleen lukukohteita, sillä alkuperäinen kokemus saattaa vahingoittua. Thompsonin kanssa tätä vaaraa ei kuitenkaan ollut, sillä hersyvän humoristinen ja paikoin makaaberikin teos vei yhä mukanaan. Samaa mieltä teoksen kestävyydestä ollaan mm. Vuotavassa noidankattilassa. Muita samoihin aikoihin lähtemättömän vaikutuksen tehneitä teoksia, jotka kestävät myös useamman lukukerran ovat mm. Garth Nixin Sabriel (2004), Susan Pricen Sterkarmin poika (2001), Christopher Paolinin Eragon (2005), Sylvia Louise Engdahlin Lumotar (2003) ja muutaman vuoden myöhemmin ilmestynyt Bernard Becketin Genesis (2009).
   
Koska kyseessä on hieman vanhempi ja vähemmän tunnettu teos (julkaistu ennen kuin dystopia oli näin pinnalla), ei teoksesta juurikaan löydy juttuja blogistaniasta. Hyvä siis nostaa tämä teos siitäkin syystä esille, koska olen varma, että tälle löytyy lukijoita, mikäli teosta edelleen vain löytää kirjastoista. Katsoin kirjan tietoja Goodreadissa ja huomasin yllätyksekseni tälle ilmestyneen vuonna 2005 jatko-osan, Space: The Final Effrontery. No, tarinahan jää kesken tässä alle 300-sivuisessa ensimmäisessä osassa, joten hyvä näin. Jatkoa ei kuitenkaan, suomalaiselle keskenjättämisperinteelle tyypillisesti, ole suomennettu, mutta joskus se täytynee hankkia englanninkielinen teos käsiinsä, jotta saan jo kauan sitten alkaneen tarinan päätökseensä.
      
Kunpa vuoden 2099 Suuressa vastaiskussa ei olisi poltettu joka ikistä kirjaa jonkun valopäätolvanan keksittyä, että kaikki maailman ongelmat johtuivat kirjoista.
--
Paitsi että siinä oli heitetty lapsi pesuveden mukana, samaa kyytiä oli mennyt myös amme, putket oli revitty irti ja talo poltettu päälle päätteeksi maan tasalle. Ihmiset olivat vihdoin vapaita, vapaita paleltumaan kuoliaiksi, pesemättöminä, vaatteitta ja nälissään, mutta vapaita, vapaita kuolemaan tavallisiin sairauksiin, vapaita kävelemään ryhdikkäästi deodoranttitahroitta, vapaita ihmisen menestyksen ulkoisista merkeistä kuten silmälaseista ja sydämentahdistimista, vapaita astelemaan päin, alle ja pois kenekään varoittamatta mistään. (s. 26-27)
     
On vuosi 2287 ja ihmiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Jäljellä on enää vain muutamia satoja yksilöitä, yksi heistä on pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa asuva Jii (Jay). Maailma on ollut menossa pahassa syöksykierteessä alaspäin jo muutaman sadan vuoden ajan, mutta silloin kun ihmisiä oli vielä miljardeja, poliitikot ja muut auktoritetit onnistuivat piilottamaan asioiden todellisen tilan kunnes hatarat korttitalot tulivat rytisten alas. Jii on jäänyt 12-vuotiaana yksin ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän huomaa puhuvansa kanalle, joka on pinnan alta jotain aivan arvaamatonta.
   
"Minä en ole mikään kotkon kana", kana sanoi. "Voisi kuvitella että se tuli selväksi jo kun aloin puhua. Voi luoja teitä ihmisiä, te olette parantumattomia. Tyhmiä kuin kotkon pahvi." (s. 16)
   
Kana, Ethel, on todellisuudessa kaukaisesta galaksista kotoisin oleva älykäs muukalainen, jolla on tehtävä. Matkan aikana kootaan erikoisista persoonista koostuva joukko, jonka jäsenistä jokaisella on tärkeä osa tavoitteiden saavuttamisessa. Kuten kunnon seikkailulle kuuluukin, ei homma hoidu vain astumalla supermarkettiin, no, ei pelkästään näin. Muutkin tahot ovat kiinnostuneet Ethelin puuhista ja yrittävät vaikuttaa lopputulokseen.
   
Oli iloista huomata, että teoksessa oli paljon paitsi pop-kulttuuriviittauksia (Paluu tulevaisuuteen, Star Trek, Star Wars), myös lainaus T.S. Eliotin runosta Tällä lailla maailma loppuu. Ovatpa  monet myytit, legendat sekä herrat Kafka ja Lewis Carollkin päässeet mukaan. Viimeksi mainitusta puheenollen, on Thompsonin tyylissä jopa nonsensemaisia piirteitä, kuten kattilassa kylpevä, puhuva kani. 
   
Thompsonin teoksen kieli on nokkelaa ja sanoilla leikittelevää ja Jaana Kapari (nyk. Kapari-Jatta) on tehnyt tässäkin käännöksessä hyvää työtä (vaikkakin päähenkilön nimen suomentaminen tuntui hieman turhalta).  Jos pidät Dr. Who-sarjasta, voisin väittää Uuden Eedenin sopivan sinulle. Teosta on helppoa suositella myös dystopioiden ystäville, vaikka näiden kansien väliin mahtuu niin paljon muutakin.
    
Arvosana:
          
Takakannesta:
Tulevan ajan lyhyt historia
  
On vuosi 2287 ja ihmiskunta on häviämässä sukupuuttoon. Jiin elämä on olosuhteisiin nähden mukavaa, mutta yksinäistä. Hän päättää jättää turvallisen kattohuoneistonsa ja selvittää, mitä maailmassa oikein tapahtuu. Silloin hänen lemmikkikanansa puhkeaa puhumaan ja paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Ethel-kana onkin muukalainen kaukaisesta galaksista. Jii hyppää Ethelin matkaan ja tutustuu myös Oraakkeliin ja Pörröön, Douglasiin, Merliniin, Sokeaan Pianonvirittäjään sekä Koohon, Jiin sieluntoveriin ja kumppaniin. Heillä seitsemällä on mahdollisuus johdattaa ihmiskunta pois tuhon partaalta ja kenties Uuteen Eedeniin.
  
Uusi Eeden on hengästyttävä hyppy tulevaisuuteen. Se on oivallusten ilotulitusta ja visioiden virtaa sekä havahduttava näkemys siitä, mihin maailma voi olla menossa, jos ihmiskunta jatkaa nykyiseen malliin. Tämän kirjan luettuaan katsoo maailmaa uusin silmin, varsinkin kanoja.
  
Lontoossa syntynyt, sittemmin Australiaan asettunut Colin Thompson on toiminut mm. graafisena suunnittelijana ja näyttämömestarina. Kirjailijanuransa hän aloitti vuonna 1991 Ethel-kanasta kertovalla lastenkirjalla. Uusi Eeden on Colin Thompsonin ensimmäinen suomeksi julkaistu teos.
  
Samantyylisiä kirjoja: Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille, Terry Pratchettit

Alkuperäinen nimi: Future Eden (1999), Suom. Jaana Kapari, 279 s. Tammi 2002

Kirjasta myös täällä: Risingshadow

tiistai 20. tammikuuta 2015

Lukupiirissä | John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

"Olisi etuoikeus jos sinä särkisit minun sydämeni"
   
    
Huhtikuun lukupiirikirja
Lukuhaaste 38. A book that made you cry 
  
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe on niitä kirjoja, joiden olemassaololta on ollut vaikea välttyä. Googlamalla löytää vaivatta kymmeniä bloggauksia ja lehtiartikkeleita, jotka todistavat kirjan suosiota myös Suomessa.
  
Itse tutustuin teokseen ensin siitä tehdyn leffan ansiosta. Toki kirjasta olin kuullut aikaisemminkin, mutten ollut jostain syystä kiinnostunut siitä (erikoinen kansikuva ei ainakaan auttanut asiassa). Elokuvan katsoneelle romaani on kuin vanha tuttu, sillä ohjaaja on seurannut kirjan juonta hyvin uskollisesti. Leffan katsottuani ehdotin teosta lukupiirini kirjaksi ja äänestyksessä se nousikin mukaan kevään lukuohjelmaan. Sain kirjan lainaan jouluna siskontytöltäni ja luin sen heti vuodenvaihteessa.
 
Minun nimeni on Hazel. Augustus Waters oli elämäni suuri, kohtalon merkitsemä rakkaus. Tarinamme on kaikkien aikojen rakkaustarina, enkä voi sanoa siitä enempää hukkumatta kyynellammikkoon. (s. 282)
    

Maailman itkettävimmäksin kuvailtu teos onnistui nostattamaan jopa allekirjoittaneen silmiin kyyneleet. Molemmilla kerroilla, vaikka tiesinkin, mitä teoksessa tulee tapahtumaan. Tästä syystä blogiini tuleekin uusi tägi, nenäliinavaroitus.
  
Teoksen päähenkilönä on kirjoja - tai erityisesti yhtä teosta - rakastava Hazel Lancaster, 16-vuotias tyttö, joka on sairastunut kilpirauhassyöpään. Syöpä on levinnyt keuhkoihinkin, mutta kokeellisen lääkkeen, aina mukana kulkevan happipullon sekä hengityskoneen ansiosta Hazel pystyy elämään mm. Amerikan huippumalli haussa-sarjaa katsoen.

Äidin mielestä Hazel on kuitenkin masentunut ja ohjaa tytön kirkon vertaistukiryhmään, joka kokoontuu Jeesuksen kirjaimellisessa sudämessä. Piirissä Hazel tapaa Augustuksen, joka ei suostu kääntämään katsettaan tuijotuskilpailussa. 
 
  
Gus on sairastanut luusyöpää ja hänen toinen jalkansa on amputoitu. Tästä lähtökohtaisesti vaikeasta asetelmasta on mielenkiintoista lähteä seuraamaan nuoren rakkauden syttymistä. Hazel ei tahdo rakastua, sillä hän ei halua olla kranaatti. Hän pelkää oman kuolemansa (joka on lääkkeistä huolimatta väistämätön tosiasia ennemmin tai myöhemmin) satuttavan liikaa Gusia. Tähän Gus toteaa vain: "Yrityksesi pelastaa minut sinulta on tuomittu epäonnistumaan." (s. 138)
  
Vaikka aluksi voisi tuntua, että Tähtiin kirjoitettu virhe on masentava, ahdistava ja surullinen kirja, se onnistuu kuitenkin olemaan hauska, lohduttava, voimaannuttava ja ihana lukukokemus. Synkästä tilanteestaan huolimatta nuoret osaavat nauraa ja löytävät omat sisäpiirin vitsinsä, jotka saattavat olla varsin erikoisia ulkopuolisten mielestä. 
   
Olen rakastunut sinuun, enkä aio kieltää itseltäni sitä yksinkertaista iloa että puhun totta. Olen rakastunut sinuun ja tiedän, että rakkaus on vain huuto tyhjyyteen, että unohdus on väistämätön, me kaikki olemme tuhoon tuomittuja, ja tulee päivä jolloin kaikki ponnistelumme ovat rauenneet olemattomiin ja tiedän että aurinko nielaisee ainoan planeettamme, ja minä olen rakastunut sinuun. (s. 169-170)
   
Greenillä (ja suomentajalla) on sana hallussaan. Siskoni sanoi teoksen luettuaan, että kirjailija ei aliarvio kohderyhmäänsä vaan on kirjoittanut tasokkaan nuortenkirjan, johon myös aikuiset pääsevät helposti sisälle. Greenin fanit varmaan tietänevätkin, että mieheltä on marraskuussa 2014 suomemettu myös Kaikki viimeiset sanat (Looking for Alaska) ja nyt kesällä ilmestyy myös suomennos Paper Townsista nimellä Arvoitus nimeltä Margo
   
Tähtiin kirjoitettua virhettä voi suositella oikeastaan kaikenlaisille lukijoille, mutta erityisesti niille, jotka ovat yleensä pettyneet nuortenkirjojen yksinkertaiseen, liian helppoon tai teennäiseen maailmaan, niille, jotka rakastavat rakkautta ja niille, jotka eivät pelkää itkeä. 
  
Arvosana:
        
Takakannesta:
Ihan sairas rakkaustarina
   
Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.
   
Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta.
   
"Pahuksen lähellä neroutta... yksinkertaisesti tyrmäävä... rohkea kaikessa uhmassaan, mutkattomuudessaan ja ironisoimattomissa tunteissaan." - TIME
   
Samantyylisiä kirjoja: Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua, Mary Hoffman: Stravaganza - Naamioiden kaupunki, Siiri Enoranta: Gisellen kuolema, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää

maanantai 19. tammikuuta 2015

Lukupiirissä | Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. 
Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon."
  
     
Tammikuun lukupiirikirja
Lukuhaaste 3. A book that became a movie
     
Onko vielä olemassa lukijaa, joka ei olisi kohdannut tavalla tai toisella Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa? Teoksestahan on tehty jo niin teatteri- kuin elokuva-sovelluskin. Kirjan löysin kirpparilta jokunen vuosi sitten. Mielesäpahoittaja on saanut myös pari jatko-osaakin, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. Samoista hahmoista kertoo myös Kyrön teos Miniä, joka on parin vuoden takainen Kirjan ja ruusun päivän teos.  
   
Heti alkuun voin sanoa, että minulle teos ei ollut niinkään hauska, vaan varsin surullinen. Se on kyllä humoristisesti, vanhan miehen äänellä kirjoitettu kokoelma huomioita nykyajasta ja siitä, miten asiat olivat ennen paremmin. Mutta aistin päähenkilön vanhuuden yksinäisyyden ja kaipuun omaan nuoruuteensa, sekä surua vaimonsa tilasta. Monet bloggaajat ovat kehuneet Kyrön teosta onnistuneesta huumorista, mutta esimerkiksi Saralle lukukokemus on ollut hyvin samanlainen kuin minulle.
 
[Junassa] Vessan takia minä pahoitin mieleni ihan tosissaan. Se kun aukesi sellaista nappulaa hipaisemalla.
En ole hipaisija. Minä synnyin maailmaan, jossa ovet ja ikkunat suljettiin haoilla, poikkipuilla ja kyynäränmittaisilla avaimilla. Minun sukupolveni on vääntäjiä, sulkijoita, kääntäjiä, kolauttajia, emme kyllä ollenkaan hipaisijoita. Hipaisemalla toimiminen tarkoittaa sitä, että nyt mennään liian helpolla. (s. 91)
       
Mielensäpahoittaja on yli 80-vuotias, perinteinen suomalainen mies, joka asuu mökissään yksin vaimon päädyttyä vanhainkodin vuodeosastolle hoidettavaksi. Lapsia parilla on kuusi, mutta vain Helsingissä asuva poika pitää edelleen yhteyttä isäänsä. Terveellä maalaisjärjellä varustettu Mielensäpahoittaja purkaa sydäntään kirjoittamalla valituksia lehden yleisön osastolle - kuulemma hyvä tapa estää verisuonia tukkeutumasta. Näistä ajatuksistaan mies oli aluksi avautunut vaimolleen ja ystävälleen Yrjänälle, joka on nyt jo kuollut.

Mistä asioista sitten mieli pahoittuu? Nykyajan ilmiöt eivät vanhan kansan miestä kiinnosta, vaan Mielensäpahoittaja kaipaa aikoja jolloin ihmiset olivat rautaisempia ja asiat yksinkertaisempia, kun esineet tehtiin kestämään ja ruokapöydässä ei ollut kevyttuotteita. (Maalta kotoisin olevana ymmärsin hyvin miehen ajatuksia ja allekirjoitin useita niistä. Näin paljon jo edesmennyttä isääni romaanin hahmossa.) Teokseen on koottu nämä 40 parin sivu mittaista, alunperin Antti Litjan tulkitsemina radiokuunnelmina ilmestyneet katkelmat. Jokainen kirje alkaa sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin".
 
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lääkäri sanoi, että kunto on ikäisekseni rautainen. Hänen teoriansa oli, että tekemäni 25 kilometrin hiihtolenkit pitävät ukon kunnossa, jolleivät ehdi tappamaan. Hän kertoi, että jos rupeaisin vain istumaan sohvalla ja odottelemaan, niin pian olisi viikatemies selän takana.
En hiihdä terveyden takia, hiihdän siksi että metsässä on kaunista ja kun ihminen hikoilee, se ei kauheasti ajattele. (s. 49)
   
Arvosana:
     
Takakannesta:
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Suositusta radio-ohjelmasta tutun oikeamielisen vanhuksen purkaukset naurattavat ja koskettavat.
  
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa miehen mielen perin pohjin. 
  
Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
   
Asiasanat: vanhuus

Samantyylisiä kirjoja:

130 sivua, WSOY 2010 (5. painos)
 

torstai 15. tammikuuta 2015

Kirjahyllyn uusimpien esittelyä

Uutta vuotta on kulunut vasta kaksi viikkoa ja siinä ajassa on tullut kierrettyä monia kirppareita ja tehtyä hienoja löytöjä (no, osa on jo joulukuun puolelta):
  
     
Koko kasa 10€. Enää ei puuttuisi montaa Harlequinin Nocturne/Paranormaali romanttiikka -teosta. Sitten kun vielä lukisinkin nuo kaikki enkä vain hamstraisi...
  • Sara Gruen: Vettä elefanteille
  • Gena Showalter: Intohimon pimeä puoli
  • P.C. Cast: Brighidin valinta
  • Rachel Vincent: Syytetty, Myrskylinnut, Kaappaus, Uusi alfa
  • Lauren Kate: Fallen
   

  
 
Löysin myöhemmin vielä lisää saman teeman teoksia: Becca Fitzpatricin Hush, hush (suom. Langennut enkeli) 2€

 
Klassikoita:

  • Jules Verne: Salaperäinen saari 0,25€
  • Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla 1€
  • Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 1€
  • Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja 1€

 
 

  • Emma Tennant: Epäsäätyinen avioliitto (Ylpeys ja ennakkoluulo -fanfikkia), John Grisham: Joulua pakoon ja Yrsa Sigurdardottir: Kolmas merkki (alemmassa kuvassa) yht. 1€
  • Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille: 0,35€
  • Dean Koontz: Odd Thomas - Hiljaisten kaupunki 2€
  • Annukka Salama: Piraijakuiskaaja 1€


   
  • Michael Capuzzo & Teresa Banik Capuzzo: Sydämeni kissa - Kertomuksia toivosta, viisaudesta ja kehrrräävästä rakkaudesta 1,50€
  • Laatunovelleja (toim. Anne Halttunen & Tuula Uusi-Hallila) 18 eri aikojen tunnetun klassikkokirjailijan 21 novellia, mm. Kafka, Tsehov, H.C. Andersen, Canth, Poe ja Twain 0,20€
  • Saima Harmaja: Kootut runot 2€
   

 
  • Tanith Lee: Pimeyden tytär 2,50€
  • Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa 1,50€
  • Eoin Colfer: Toivomuslista 2,50€
   
   
  • Juan Gomez Jurado: Taivaspaikka 1€
  • Cormac McCarthy: Tie 3€
   
   
Nathaniel Hawthornen Paholainen käsikirjoituksessa on joululahjakirja siskotytöltä.
C.S. Lewisin Paholaisen kirjeopiston sain puolestaan siskoltani. 
Mitähän tästä paholais-teemasta pitäisi ajatella... ;)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kirjavuosi 2014

Tämä on viimeinen postaus, jolla koostan kirjavuoden 2014. Julkaisin jo marraskuussa viime vuoden luetut (joulukuun kooste tässä postauksessa) ja joulukuussa listasin vuoden mieleenjääneimmät lukukokemukset niin hyvässä kuin pahassakin. Tänä vuonna ei varmaankaan päästä ihan samoihin lukemiin kirjastosta lainattujen teosten kanssa, sillä olen päättänyt keskittyä oman kirjahyllyni aarteisiin, mutta muutamia arvostelukappaleita tulevaankin Kirjan vuoteen varmaan mahtuu.
  
Joulukuu: (5 kirjaa, 1261 sivua)
   

Tilastoja vuodesta 2014:

- Luettuja kirjoja 58, joista blogattuja 51
- Sivuja 17 485 sivua, keskimääräinen kuukauden sivumäärä 1457
- Eniten kirjoja luin huhtikuussa (9 kirjaa, 3530 sivua) ja vähiten toukokuussa (2 kirjaa, 263 sivua)
  
Mistä kirjat minulle:
- Arvostelukappaleita: 19
- Kirjastosta: 26
- Lainattu/lahjana saatu: 9
- Omasta hyllystä: 5
 
Genret:
- Scifi: 25
- Kauhu ja fantasia: 11
- Sadut ja sarjakuvat: 9
- Muut: 10
- Runot: 3
  
Kohderyhmät:
- Lasten ja nuorten: 24
- Aikuisten: 27
  
Kieli:
- Suomi: 56
- Englanti: 2
  
Kirjailijoiden sukupuoli- ja maajakauma:
   
Ilmestymisvuodet:
- Uutuskirjat, julkaistu 2014: 21 
- Muut 2000-luvulla ilmestyneet: 24 
- Vanhemmat julkaisut, 1999-1668: 9 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Lauren Kate: Fallen

"Luce didn't want to play any games. She just wanted to be with him. 
Only, she had no idea why."
  
     
Lukuhaasteissa: Goordeads 50: 31. A book with bad reviews
  
Löysin Lauren Katen Fallenin kirpparikierrokselta Helsingistä ja koska olin sattumalta vailla luettavaa lomalle varaamieni kirjojen loputtua, otin tämän sitten tuoreeltaan käsiteltäväksi. Fallen ilmestyy suomeksi huhtikuussa nimellä Langennut ja teoksen pohjalta tehty elokuva saa ensi-iltansa kesällä 2015. 
  
Tarina on yhtä vanha kuin historia: tyttö tapaa pojan, tyttö rakastuu poikaan. Tällä kertaa tarinassa on oma mausteensa: kun tyttö kuolee, hän syntyy aina uudelleen, kohtaa saman pojan ja rakastuu tähän. Loputtomasti. Lucinda "Luce" Price on 17-vuotias tyttö, joka näkee varjoja. Hän on nähnyt noita tummia, näkökentän laidoilla vilahtavia hahmoja niin kauan kuin hän muistaa. Ollessaan nuorempi hän tuli paljastaneeksi vanhemmilleen tämän. Seurauksena häntä kierrätettiin lääkäriltä toiselle ja hän joutui syömään lääkkeitä, jotka eivät kuitenkaan auttaneet. 
  
Fallenin alussa Luce on tiensä päässä. Häntä on syytetty yhden ihmisen kuolemantuottamuksesta tulipalossa, jonka syttymissyytä ei pystytty selvittämään. Vanhemmat ovat lähettäneet hänet nuorisorikollisille tarkoitettuun kouluun nimeltään Sword and Cross (Miekka ja risti) joka on kuin viktoriaaninen sisäoppilaitos. Nuorten jokaista liikettä seurataan valvontakameroilla, osalla on jopa seurantaranneke. Huoneiden ikkunoissa on kalterit ja aidoissa piikkilankaa. 
  
Sisällissodan aikana rakennetun, alun perin sotilaiden koulutuskeskuksena toimineiden rakennusten joukossa on uimahalliksi muutettu kirkko ja suomaahan kaivettu hautausmaa, jossa on aina sumuisaa. Karuista olosuhteista huolimatta Luce tapaa useita mielenkiintoisia persoonia ja ystävystyy viluisan, mutta älykkään Pennin (Pennyweather van Syckle-Lockwood) ja räväkän Arriane Alterin kanssa.
  
In all the movies Luce had seen, and in all the books she'd read, the love interest was mind-blowingly good-looking - except for that little flaw. The chipped tooth, the charming cowlick, the beauty mark on his left cheek. She knew why - if the hero was too unblemished, he'd risk being unapproachable. But unapproachable or not, Luce had always has a weakness for the sublimely gorgeous. Like this guy. (s. 38)
  
Koulussa on myös poikia, joista osa tiukasta pukukoodista huolimatta onnistuu näyttämään jengiläisiltä. Jos haluat cappuccinoa, Roland on paikan diileri johon kannattaa olla hyvissä väleissä. Lucen huomio ei kuitenkaan keskity identtisesti pukeutuneisiin klikkeihin tai salakuljetettuihin herkkuihin. Hän pystyy näkemään vain ja ainoastaan Daniel Grigorin: vaaleahiuksisen ja auringon kultaaman pojan. Edes hänen huomiostaan kilpaileva Cam (Cameron Briel) ei pysty kääntämään tytön päätä pojasta, josta hän uneksii. 
   
Tarinalla on paljon yhtymäkohtia Stephenie Meyerin Houkutukseen. Samoin kuin Edward suhtautuu kylmästi Bellaan, myös Daniel ensin torjuu Lucen, mutta hyvästä syystä. Daniel haluaa suojella Lucea, vaikka tietääkin ettei voisi onnistua siinä. Lucessa on myös paljon samaa kuin Bellassa, olipa kyseessä hahmon ohuus tai mukautuvuus ohjailtavaksi. Huolimatta edes kolmiodraamayritelmästä, jokin teoksen tyylissä onnistuu kuitenkin pitämään mielenkiinnon yllä. 
  
A warm feeling came over as she looked around the library. She'd always loved the faintly sweet musty way that only a room full of books smelled. She took comfort in the soft occasional sound of turning pages. The library at Dover had always been her escape and Luce felt almost overwhelmed with relief as she realized that this one might offer her the same sense of sanctuary. (s. 74)
   
Fallenin sanasto on paljon haastavampi kuin aikaisemmin englanniksi lukemissani Kass Morganin The 100:ssa tai Beth Revisin Shades of Earthissa, joka kertoo minulle kirjailijan laajasta sanavarastosta. Suosittelen teosta paranormaalista romantiikasta pitäville. Toivottavasti suomennoksessa säilytetään sama tasokkuus kuin alkueräiskielisessä teoksessa.
   
Arvosana:


Takakannesta:
Some angels are destined to fall.
  
Instant. Intense. Weirdly familiar... The moment Luce looks at Daniel she knows she has never felt like this before. Except she can't shake the feeling that she has ...and with him - a boy she doesn't remember ever setting eyes on. 
  
Will her attempt to find out why enlighten her - or destroy her? 
  
Dangerously exciting and darkly romantic, Fallen is a thrilling story about forbidden love.
  
Asiasanat: paranormaali romantiikka, langenneet enkelit, varjot, mielenterveys, oppilaitos, gotiikka
   
Samantyylisiä kirjoja: Stephenie Meyer: Houkutus, Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli, Veera Laitinen: Surunsyöjät, Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa, Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta, Melissa Marr: Ilki ihana, Cassandra Claire: Luukaupunki, Queenie Chan: The dreaming -manga
  
452 s. Corgi Books 2010 (1. painos 2009)
   

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Beth Revis: Shades of Earth

"It's our ignorance that will kill us on this planet."
    
    
Näin Beth Revisin Accross the Universe -trilogian viimeisen osan Shades of Earth eräällä Facebookin kirpputorilla ja päätin ostiaa kirjan joululahjaksi itselleni. Teosta ei käsittääkseni olla vielä suomentamassa, joten ajattelin haastaa itseni lukemaan teoksen englanniksi. Koska kyseessä on sarjan kolmas osa, on vaikeaa olla paljastamatta jotain edellisiä osia lukemattomille.
    
We have to go. We have to face the world below. it will be better to die quickly with only the taste of freedom on our lips than to live long lies pretending not to see the wall that imprison us. (s. 2)
      
Viimeisessä osassa Seuraaja (Elder) ja Amy pääsevät pitkän odottamisen jälkeen viimein astumaan Kentauri-Maan pinnalle. Vaikka planeetta muistuttaa suuresti kotoisaa tellustamme, on siellä kuitenkin merkittäviä eroja, kuten uudenlaisia vaarallisia kasveja. Luonnon kuvailu onkin yksi kirjan vahvuuksisa. Toisessa osassa, Miljoona aurinkoa, edellinen "Vanhin"-klooni Orion paljastaa, että planeetan pinnalla on jotain vaarallista, petoja (vrt. tv-sarja Terra Nova). Lopussa kuitenkin selviää, missä todelliset pedot ovat.
  
[Elder] The bird-thing lands only a few meters in front of me, but it's so heavy that I can feel the thump of it's body reverberating on the sandy ground. The creature rowers over me, its long, pointed head tilted to the sky before peering down and opening its heard beak, exposing saw-like teeth. Green leathery skin that's so dark it's nearly black gives way to scaly claws and membrane like wings. It's a horrible monster that seems cobbled together from creatures on Sol-Earth - a dinosaur head atop a lizard's body with raptor claws and bat-like wings. (s. 28-29) 
[Amy] I am only starting to realize how much I just don't know. Like, for starters, what the hell was that thing? It looked kind of like a pterodactyl, with pointed head and massive wings and jagged claws, but there was also something distinctly alien about it.  
Alien. That's what everything on this planet is to us. (s. 30-31)
    
Amy tapaa kolmen kuukauden hereillä olonsa jälkeen vanhempansa. Syväjäädytetyt matkustajat heräävät pakosukkulan laskeutuessa planeetalle. Teoksessa on mielenkiintoisia antropologisia havaintoja siitä, mikä on "shipborneille" (eli Godspeed/Varjelus-aluksella syntyneille) ja "earhtborneille" (eli Maassa syntyneille) epäluonnollista: toisille se oli ukkonen, toisille Phydus, lääkeaine, joka tekee passiiviseksi. Phyduksen käyttö herättää niin teoksen hahmoille kuin myös lukijallekin mieleen eettisiä kysymyksiä. 
     
I'm looking out, past the burnt ground and the broken trees, their limbs twisting and turning like tangled yarn, past the horizon and the sky. 
And no matter how much my eyes staring, there isn't a wall. Not a single frexing wall. (s. 27)
      
Seuraajalle kaikkein oudointa, mutta samalla Kentauri-Maassa parasta, on sen rajattomuus. Siitä saakka, kun Seuraajalle paljastui, että Godspeed on ollut perillä jo vuosia, aluksen keinotekoinen taivas ja joka puolella vastaan tulevat seinät ahdistivat häntä lähes yhtä paljon kuin Amyakin. Ainoa asia, mitä Seuraaja kaipaa Godspeediltä on yhteys toisiin ihmisiin. Aluksella oli käytössä kommunikaatiojärjestelmä, jossa jokaiselle asukkaalle istutettiin korvan taakse painike, jonka avulla pystyi puhumaan kenelle tahansa aluksessa. Vanhin pystyi myös osoittamaan puheensa kerralla kaikille.
      
I've never felt so disconnected from... everything. It's one thing to know that the ship's unreachable, but now the connection I've had with my people who are there is gone too. (s. 26)
      
Revisin käyttämä kieli on todella helppolukuista. Vain muutamia erikoisempia sanoja piti tarkastaa. Omituisin sanavalinta oli lauseessa the air is pregnant with expectation, en ole aikaisemmin kuullut tässä yhteydessä käytettävän muuta sanaa kuin heavy. Toinen sanavalinta, joka jäi mieleen, on teoksen alkupuolella runsaasti käytetty honeycombed glass. Laskin sanan ilmestyvän parhaimmillaan kolme kertaa yhdellä sivulla. Teoksessa kiroillaan samaan tapaan kuin Battlestar Galacticassa (frak) ja Farscapessa (frell), siis käyttämällä keksittyä kirosanaa - tässä tapauksessa sana on frex. 
      
Shades of Earth ei välttämättä ole kaikkein onnistuneinen dystopiasarjan päätös, mutta kerronnassa on paljon mielenkiintoisia juonenkäänteitä, jotka saavat kyllä katsomaan peiliin ja ajattelemaan itseään ja omia tekemisiään aivan uusin silmin. Vain loppuratkaisu on hieman ennalta arvattava, mutta sekin on kerrottu mielenkiintoisella tavalla. Teoksen vahvuutena on sen monipuolisuus: perus avaruusooppera-scifin lisäksi romaanissa on kahdentasoista dystopiaa: toisella puolella ovat Phydus, monoetnisyys, kloonit, toisella sekä uuden että vanhan planeetan salaisuudet. Suurimman miinuksen teos saa pakotetusta kolmoisdraamasta.
   
Arvosana:
  
Takakannesta:
Amy and Elder have finally left the oppressive walls of the spaceship Godspeed behind. They’re ready to start life afresh–to build a home–on Centauri-Earth, the planet that Amy has traveled 25 trillion miles across the universe to experience. But this new Earth isn’t the paradise that Amy had been hoping for. Amy and Elder must race to uncover who–or what–else is out there if they are to have any hope of saving their struggling colony and building a future together.
 
But as each new discovery brings more danger, Amy and Elder will have to look inward to the very fabric of what makes them human on this, their most harrowing journey yet. Because if the colony
collapses? Then everything they have sacrificed – friends, family, life on Earth – will have been meaningless
 
369 s. Razor Bill/Penguin 2013

Muita ajatuksia kirjasta mm. täällä: Risingshadow, Goodreads, Kirjus, Dysphoria,

Kirjailijan kotisivut

Sarjassa ilmestyneet: 
 
Samantyylisiä kirjoja: Kass Morgan: The 100, Ursula K. Le Guin: Maailma, vihreä metsä

torstai 8. tammikuuta 2015

Kirjallisia haasteita 2015

Näitähän nyt riittää, katsokaa vaikka Haastavaa lukemista -blogista. Tässä kuitenkin muutamia haasteita, joihin ajattelin tarttua, sekä alustavat lukulistat (samat kirjat saattavat toistua listalta toiseen). Tyhjiin kohtiin saa ehdottaa sopivaa teosta!
  
50 kategorian haaste (Goodreads)
  1. A book with more than 500 pages - Licoln Child & Douglas Preston: Ihmeiden kabinetti
  2. A classic romance - L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
  3. A book that became a movie - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
  4. A book published this year - Jarkko Markus Seppälä: Lemen
  5. A book with a number in the title - Sarah Lotz: Kolme
  6. A book written by someone under 30 - Christopher Paolini: Perillinen
  7. A book with nonhuman characters - Lauren Kate: Fallen
  8. A funny book - Alan Bennett: Epätavallinen lukija
  9. A book by a female author - Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
  10. A mystery or thriller - Risto Isomäki: Kurganin varjot
  11. A book with a one-word title 
  12. A book of short stories
  13. A book set in a different country
  14. A nonfiction book
  15. A popular author’s first book: Leena Krohn: Vihreä vallankumous
  16. A book from an author you love that you haven’t read yet - Anu Holopainen: Ihon alaiset
  17. A book a friend recommended - Annukka Salama: Käärmeenlumooja
  18. A Pulitzer Prize-winning book
  19. A book based on a true story
  20. A book at the bottom of your to-read list - S.J. Watson: Kun suljen silmäni
  21. A book your mom loves - Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
  22. A book that scares you - Richard Adams: Ruohometsän kansa
  23. A book more than 100 years old 
  24. A book based entirely on its cover
  25. A book you were supposed to read in school but didn’t - William Golding: Kärpästen herra
  26. A memoir - Arthur Golden: Geishan muistelmat / John Cleland: Fanny Hill - Ilotytön muistelmat
  27. A book you can finish in a day - Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
  28. A book with antonyms in the title
  29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit - Diana Gabaldon: Muukalainen
  30. A book that came out the year you were born - Anni Polva: Taitaa olla rakkautta, Tiina 
  31. A book with bad reviews
  32. A trilogy - Veronica Roth: Uskollinen
  33. A book from your childhood - Astrid Lindgren; Mio, poikani Mio / Veljeni leijonamieli
  34. A book with a love triangle
  35. A book set in the future - Theo Lawrence: Pimeä sydän
  36. A book set in high school - C.J. Daugherty: Night School - Yön valitut
  37. A book with a color in the title - Salla Simukka: Punainen kuin veri
  38. A book that made you cry - Cecelia Ahern: PS Rakastan sinua
  39. A book with magic - Angie Sage: Tuli
  40. A graphic novel
  41. A book by an author you’ve never read before - Alan Bradley: Piiraan maku makea
  42. A book you own but have never read - Leena Krohn: Oofirin kultaa
  43. A book that takes place in your state
  44. A book that was originally written in a different language
  45. A book set during Christmas - John Grisham: Joulua pakoon
  46. A book written by an author with your same initials
  47. A play: Henrik Ibsen: Peer gynt / Nukkekoti
  48. A banned book - Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
  49. A book based on or turned into a TV show
  50. A book you started but never finished - Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu
  
Reading the Rainbow - Luetaan sateekaari (Reader, why did I marry him?)
  1. Punainen - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki 
  2. Oranssi - 
  3. Keltainen - Frances Hardinge: Kärpästyttö
  4. Vihreä - Alan Bradley: Piiraan maku makea
  5. Vaaleansininen - The Fairy Stories of Oscar Wilde
  6. Tummansininen - John Grisham: Joulua pakoon
  7. Violetti - 
  
I Spy (Goodrerads, Kirjaretket)

  1. Color - Salla Simukka: Punainen kuin veri
  2. Number - Sarah Lotz: Kolme
  3. Things That Grow - John Galsworthy: Omenapuu
  4. Seasons - David Almond: Naakkakesä 
  5. First Name - Charles Dickens: David Copperfield / Oliver Twist
  6. Places - Sharon Creech: Rubiininotko / Alan Garner: Huuhkajalaakso
  7. Body Part - Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä
  8. Weapon - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki
  9. Body of Water - Rick Yancey: Ääretön meri
  10. Form of Water - 
  11. Product of Fire - Laini Taylor: Karou, savun tytär / Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa / Leif Esper Andersen: Noitaroihu savuaa
  12. Celestial Body - Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu
  13. Architecture - C.J. Daugherty: Night School - Yön valitut
  14. Senses - 
  15. Royal Title - 
  16. Family Member - Cornelia Funke: Reckless 2 - Veljeni peloton
  17. Elements - 
  18. Time of Day - 
  19. Metal - Risto Isomäki: Litium 6
  20. Emotion/Feeling - Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
  21. Animal/Insect - Sean Steward: Matkijalintu
  22. Something to Read - Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
  23. Gender Identifier - L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
  24. Paranormal Being - Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus / S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija / Danielle Trussoni: Enkelioppi
  25. Occupation - Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani / S.E. Hinton: Vampyyrin palvelija