torstai 26. helmikuuta 2015

Blogistania2014 - kirjapalkintojenjako tilaisuus

Kävin tänään kuuntelemassa ja katsomassa kahta kirjailijaa, yhtä kääntäjää ja moniäänistä blogistaniaa edustanutta bloggaajaa Kolmen sepän patsaan Suomalaisessa kirjakaupassa. Kyseessä oli siis kirjabloggaajien suosikkien palkitsemistilaisuus, jota juonsi Kirjasfääristä tuttu Taika.  Alla kuvia tilaisuudesta. 
  
Pakko myöntää, että haastatteluiden jälkeen jokainen kirja alkoi houkuttaa, etenkin Kuopuksen voittanut Lautturi, jonka laitoinkin samantien varaukseen kirjastoon. Teoksesta en ollut paljoa kuullut ennen palkintoasettelua. Kustantajana Robustos kun on hieman pienempi, niin usein jää huomaamatta tällaiset helmet. Onneksi blogisisaret nostavat näitäkin esille!
    
Kyseessähän  on siis kirjailijan kertomaa mukaillen suomalaisesta mytologiasta ammentava, paranormaalin romantiikan genren perinteitä kritisoiva nuorten aikuisten kasvukertomus, jonka hahmot kokevat olevansa jollain tavalla poikkeavia. Kuulostaa teokselta, johon minun on helppoa samaistua.
 
Anni Kytömäki kertoi, että uutta romaania on työstetty 200 sivua. Taika toivoi, ettei sitä jouduttaisi odottamaan seitsemää vuotta, joka Kultarinnan kirjoittamiseen meni. Teos ei kuulemma sijoitu tällä kertaa metsään vaan järvelle. Jenna Kostet kertoi myös kirjoittavansa jo uutta teosta. Aikuisempaan makuun sopiva teos ilmestyy syksyllä 2015. Kaisa Kattelus paljasti, että on suomentamassa loputkin Atkinsonin sarjassa ilmestyneet teokset.
       
Kiitos vielä minunkin puolestani niin Taikalle, järjestelyistä pitkälti huolehtineelle Kirsille, kirjailijoille ja kääntäjille, sekä Suomalaiselle kirjakaupalle, joka lähti matkaan meille kirjabloggareille tärkeäksi muodostuneeseen perinteeseen.
      
Blogistanian Finlandian voittaja Anni Kytömäki: Kultarinta.
   
Globalian voittaneen Kate Atkinsonin Elämä elämältä suomentaja Kaisa Kattelus (oikealla), vasemmalla Taika ja Kirsi.
 
Kuopuksen voittaja, Jenna Kostet: Lautturi.

Tieto-kategoriassa voittanut Minna Majala (Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth) ei päässyt sairaustapauksen vuoksi itse paikalle, mutta yleisö sai kuitenkin viestin häneltä.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Mary Hoffman: Miekkojen kaupunki (Stravaganza #7)

"Koko juttu olisi tuhoon tuomittu. Eihän kukaan voi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, 
joka elää satojen vuosien päässä menneisyydessä ja kokonaan toisessa maailmassa. 
Ihan kuin rakastaisi aavetta."
 
   
ArvostelukappaleArtikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.
Haasteissa: Reading the Rainbow: Punainen, I Spy: 8. Weapon 
   
Mary Hoffmanin rinnakkaistodellisuuteen matkaavista nuorista kertova kirjasarja on saanut kuudennen ja viimeisen osansa. Miekkojen kaupungin pääosassa on jälleen yksi Barnsburyn koulun oppilasta: Laura, joka viiltelee itseään. Jokaisella valitulla matkaajalla, stravagantilla, on ollut jonkinlainen ongelma elämässään. Aiempien osien kaavaa noudattaen, Laura saa käyttöönsä talismaanin, jonka avulla pääsee reaalimaailman Italiaa muistuttavaan, 1500-luvun sisarversioon Taliaan. 
   
Stravaganza-sarjan teokset kuuluvat niihin, joissa nuorten harteille asetetaan tehtäviä tilanteissa, joissa aikuiset tuntuvat omistuisen voimattomilta. Matkaajien on yleensä pelastettava jonkin Talian kaupungin asukkaat tai autettava jotakuta heistä. Edellisessä osassa Laivojen kaupunkiin Classeen matkanneen Isabelin tehtävänä oli auttaa kaupunkia meritaistelussa, Laura puolestaan päätyy sisällissodan kahtia repimään Fortezzaan. 
   
Huoneeseen lankesi kireä hiljaisuus, ja sitten Isabel kohautti olkapäitään. "No olkoon, kai minä voin teille kertoa. Minusta tuntuu, että Laura satuttaa itseään jo nyt. Siis viiltelee. Olen epäillyt sitä jo jonkin aikaa." 
"Ja käy Miekkojen kaupungissa", Georgia sanoi. "Siinä täytyy olla joku yhteys. Ei sellaista voi tapahtua sattumalta, varsinkin kun Lauran talismaanikin on veitsi." 
"Sama juttu kun minä kävin Padaviassa", Matt sanoi. "Sitä sanotaan Sanojen kaupungiksi, ja minulla on lukihäiriö." 
"Jollakulla on kummallinen huumorintaju", Sky sanoi. 
"Kuka tai mikä meidät valitsee?" Isabel kysyi. "Siis kaikkihan me ollaan oltu onnettomia - siitä me ollaan puhuttu - mutta en vieläkään käsitä, miten talismaanit löytävät juuri oikean ihmisen niin kuin ne kuulemma tekevät." 
Kukaan ei osannut vastata.kaikki olivat niin järkyttyneitä Laurasta. (s. 88)
   
Verenvuodatus on väistämätöntä, eikä ole sattumaa, että juuri viiltelijä päätyy Miekkojen kaupunkiin. Sarjan päätösosassa stravagantit pohtivat paljon sitä, kuinka oikea ihminen löytää aina talismaaninsa ja kuka tai mikä heidät valitsee. Sana stravaganza tulee todennäköisesti italiasta, jossa se tarkoittaa oikkua, typeryyttä, hulluutta tai mielettömyyttä mutta myös hienoa esitystä. Toisen selityksen mukaan termi olisi johdettu englannin kielen sanasta extravagant, joka pohjaa latinan epätavallista tai poikkeavaa ja vaeltajaa tarkoittavista sanoista. Näin avattuna saa sarjan nimi hyvän selityksen myös suomalaiselle lukijalle.
   
He olivat kirjallisuuden tunnilla opiskelleet Miten haluatte -näytelmää, jossa rakastuttiin suin päin ensi silmäyksellä. Hän oli hyvin ymmärtänyt kysymyksen, kun joku näytelmässä ihmetteli: "Onko mahdollista, että sinä noin äkkipikaa olisit niin kiihkeästi kiintynyt?" Varmaankin Shakespeare oli kirjoittanut nuo sanat, koska tiesi, että oli naurettava ajatus ihastua keneenkään vain yhden katseen perusteella. (s. 60)
   
Miekkojen kaupunki on paitsi seikkailukertomus, myös kuvaus nuoresta rakkaudesta odottamattomassa tilanteessa. Teoksessa seurataan myös maailmasta toiseen siirtyneen Lucianon (ent. Lucienin) ja Bellezzan herttuattaren Ariannen hääsuunnitelmien etenemistä. Otteessaan pitävässä ja jopa hengästyttävän vauhdikkaassa teokseesa on paikoin sorruttu kliseisiin, eikä nuorten käyttäytymisen kuvaaminen aina ole täysin luontevaa. 
   
Jos heistä tulisi kohtalon erottamat rakastavaiset, Laura halusi maistaa myös rakkautta eikä vain eroa. (s. 198)
   
Miekkojen kaupunki tavoittaa paljon sarjan ensimmäisen osan Naamioiden kaupungin tunnelmasta, joka sarjan keskivaiheen osissa oli hieman hukassa. Teos on varsin viihdyttävä kokonaisuus kahdessa maailmassa ongelmia ratkovista nuorista. Päätösosan loppu jättää runsaasti avoimia kysymyksiä, joihin on tuskin tulossa vastauksia. Tapa jolla viimeiset luvut kasaavat punaisia lankoja antaisi olettaa, että luvassa olisi vielä yksi teos, mutta kenties kirjailija päätti jättää lukijansa hänen kannaltaan kaikkein toivotuimpaan tilaan: haluamaan lisää.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.
   
Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...
   
Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.
 
Suomentanut: Kaisa Kattelus, 390 sivua, Tammi 2014
  
Alkuperäinen nimi: Stravaganza - City of Swords (2012)
   
Muita kokemuksia kirjastaRisingshadow, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen sanat
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Naamioiden kaupunki (2003)
  • Tähtien kaupunki (2004)
  • Kukkien kaupunki (2005)
  • Salaisuuksien kaupunki (2009)
  • Laivojen kaupunki (2012)
  • Miekkojen kaupunki (2014)

  
Samantyylisiä kirjoja: Susan Price: Sterkarmin poika, Diana Gabaldon: Muukalainen

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tammikuun luetut

Tammikuu oli hyvä startti Kirjan vuodelle 2015. Luin seitsemän kirjaa, 2179 sivua. Itkin, nauroin ja pahoitin mieleni. Pääsin monenlaisten hahmojen pääsisäiseen ja ulkoiseen maailmaan. Havaitsin kuukauden aikana iloikseni blogin saaneen 5 uutta lukijaa. Kuukauden aikana liityin Blogilistalle (viimein, kun tajusin että voin liittää blogin sinne itse) ja äänestin blogistanian parhaita kirjoja vuosimallia 2014. Tästä on hyvä jatkaa!
        
Tammikuu:
       
Myös lukuhaasteet rullasivat käyntiin:
     

Kirjallisia haasteita 2015


50 kategorian haaste (Goodreads)

3. A book that became a movie - Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
8. A funny book - Colin Thompson: Uusi Eeden
9. A book by a female author - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki
14. A nonfiction book -  Hanna Matilainen: Mitä kummaa - opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon
31. A book with bad reviews - Lauren Kate: Fallen
34. A book with a love triangle - Veronica Roth: Uskollinen
38. A book that made you cry - John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

7/50
   

Reading the Rainbow - Luetaan sateekaari (Reader, why did I marry him?)
  1. Punainen - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki 
  2. Oranssi - Veronica Roth: Uskollinen
   
I Spy (Goodrerads, Kirjaretket)

8. Weapon - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki
12. Celestial Body - John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe 
 
   

K-Koetus (10 000)

  
Ohjeet Facebook sivuilta: "Vuonna 2014 haasteen voi halutessaan suorittaa myös pienemmällä sivumäärällä - esimerkiksi 10 000, 20 000 tai se 30 000 - tai miksei enemmänkin! Suosritusaika: 1. tammikuuta 2014 - 31. joulukuuta 2014."
   
2015 luettu 2179 / 20 000 sivua, 7 / 70 kirjaa
   

15 Kotimaista

Goodreasin Suomi-ryhmästä bongattu. Vuoden 2015 aikana tavoitteena lukea 15 kotimaista kirjaa.
  
  1. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
     
TBR:
  1. Jaakko Markus Seppälä: Lemen
  2. Anu Holopainen: Ihon alaiset
  3. Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
  4. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
  5. Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää
  6. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
  7. Maria Turtchaninoff: Helsingin alla
  8. Annukka Salama: Käärmeenlumooja
  9. Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu
  10. Miia Vänskä: Valkoinen aura
  11. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
  12. Salla Simukka: Punainein kuin veri
  13. Helena Waris: Vuori
  14. Risto Isomäki: Litium 6
  15. Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset