torstai 30. maaliskuuta 2017

Kiera Cass: Ainoa (Valinta #3)

"Painauduin Maxonin syliin ja halasin häntä tiukasti.
Maailmassa ei ollut mitään paikkaa, missä olisin mieluummin ollut."
   
   
Arvostelukappale
Lukuhaasteissa:  Helmet 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin
   
Kiera Cassin Valinta-sarjaa on suomennettu nopeassa tahdissa. Ihastuin teosten kuvaamaan maailmaan, vaikka päähenkilön päättämättömyys kahden pojan välillä ärsyttikin. Ainoassa America on viimein tehnyt päätöksensä. Hän rakastaa Maxonia, mutta haluaa samalla pysyä Aspenin kanssa ystävänä. Hän ei kuitenkaan osaa kertoa prinssille tunteistaaan, vaan äksyilee tyhmistä asioista ja odottaa täydellistä hetkeä avata suunsa. 
  
Olin tiennyt jo viikkoja ja silti olin pitänyt tunteeni itselläni. Minun oli toimitava oikein ja kerrottava hänelle. Minun piti myös päästää irti Aspenista. (s. 254)
  
Koskaan ei kannata jäädä odottamaan huomiseen, vaan läheisilleen on kerrottava heti ja usein, että nämä ovat tärkeitä. Tämän muistutuksen sain, kun Lukutoukan kulttuuriblogin Krista menehtyi sairaskohtaukseen maanantaina. Asiasta kertoi hänen äitinsä. Krista oli syntynyt kanssani samana vuonna ja tuntuu, että 30-vuotiaana on ihan liian varhainen aika poistua. Ainoa on ensimmäinen kirjapostaukseni maailmassa, jossa on Kristan mentävä aukko. Hän rakasti kirjallisuutta ja niinpä jatkan bloggaamista ja lukemista samaan tapaan kuin ennenkin, Kristan innokkuudesta voimaa ammentaen. Kuten joku totesi, toivottavasti siellä missä Krista nyt on, on loputtomat kirjahyllyt.
  
"Minä rakastan sinua. Minun olisi pitänyt sanoa se sinulle jo kauan sitten. Ehkä olisimme voineet välttää monet typerät virheet, jos olisin tehnyt niin." (s. 309-310)
  
Ja nyt takaisin kirjaan. Huh, millainen tunteiden vuoristorata tämä lukukemus olikaan. American puhumattomuuden aiheuttamaa turhautumista, kapinallisten hyökkäysten aiheuttamaa jännitystä, hengästyttävän suuria paljastuksia ja menetyksiä, sydäntä tykyttäviä kohtauksia American ja Maxonin välillä sekä muutama kohatus, joissa samastuin American kokemuksiin täysin, esim. "Minä hymyilin valmiina hänen keksimäänsä seikkailuun." (s. 83), koska mieheni tykkää seikkailuretkien laatimisesta.
   
Ovelta kuului koputus ja minä puhalsin tulitikun sammuksiin, ryntäsin sängylleni, otin käteeni kirjan ja levitin mekkoni helman kauniisti. Kyllä vain, Maxon, tältä minä aina näytän lukiessani. (s. 17)
  
Maxonin isä, kuningas, on kammottava hahmo, jolla ei ole lainkaan myötätuntoa ketään kohtaan. Hyvin kärjistetty, mutta silti uskottava, koska hänen kaltaisiaan johtajia on oikeasti olemassa. Kuninkaan ja American suhde on erittäin kiehtova. Kuningas pakottaa American tilanteisiin, joissa hänen tulisi käyttäytyä moraalista kompassiaan vastaan, koska laki ja tottumus sanelevat Valintaan osallistuvien tyttöjen tekoja. America ei kuitenkaan alistu, vaan toimii vaistonvaraisesti oikeaksi kokemallaan tavalla. Americalla on myös hieno Katniss-hetki: "Minä en ole mikään teidän pikku vallankumouksenne pelinappula." (s. 49) Se tiivistää hyvin nuoren protagonistin ajatusmaailman. 
  
Kansalla on oltava kuolaimet suussa ja silmälaput silmillä. Jos heidän askeliaan ei ohjaa, he saattavat kulkea harhaan, juosta päätä pahkaa itselleen vahingollisiin tilanteisiin. (s. 208)

Vaikka romaanisarjassa on ollutkin enemmän pukuloistoa kuin mm. Nälkäpelissä, on tässä kolmannessa teoksessa ollut toimintaakin. Esimerkiksi Ainoa alkaa kapinallisten hyökkäyksellä palatsiin ja America pohtii, kuinka paljon vartijoilta vaaditaan rohekeutta juosta kohti vaaraa, samalla kun kaikki muut pakenevat. Aihetta sivuten, yksi suosikkilauseeni teoksesta on "Älä huoli. Kaikilla parhailla on arpi." (s. 135), jota ehdin jo käyttämään yhden myöhemmin lukemani teoksen kohdalla. Se sopii myös kuvailemaan hienosti Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan Jamieta.
   
Vaikka pääsarja saakin tyydyttävän päätöksen, on Cass kirjoittanut sarjalle jatkoa American tyttären näkökulmasta. Neljäs teos, Perijätär ilmestyy syksyllä 2017. Kiitos Pen & Paper, kun suomennatte näitä niin tiheään tahtiin! 

Tämä ei ole tarina, jossa on onnellinen loppu.
Tämä on paljon enmmän. (s. 318)
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
On tullut aika kruunata voittaja.
   
Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua – tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään – ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta.
 
Suomentanut: Laura Haavisto, 318 sivua, Pen & Paper 2017
    
Alkuperäinen nimiThe One (2014)
    
     
Samankaltaisia teoksia: Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia, Veronica Roth: Outolintu-trilogia

Sarjassa ilmestynyt:
  1. Valinta (2016)
  2. Eliitti (2016)
  3. Ainoa (2017)
  4. Perijätär ( tulossa syksyllä 2017)
  5. The Crown (2016)

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä, aiheutti suuria tunnekuohuja mikä on aina hyvä merkki kirjan koukuttavuudesta. Harmillisesti spoilaannuin yhden hahmon kuolemasta nettiä selatessani, vaikka yleensä onnistun välttämätään kaikki. Mielenkiinnolla odotan seuraavan sukupolven näkökulmaa, siis American tyttären osuutta. Siitäkin kuulin jo vähän etukäteen ennen kuin edes luin tässä mukana olleen pätkän.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta sarjalta! Pitääkin laittaa lukulistalle.
    Minkä tyyppisiä kirjoja tykkäät lukea tai siis, mitä genrejä?
    Jos tykkäät pienestä jännityksestä Pohjolassa, niin suosittelen norjalaisen Siri Pettersonin Korpinportti-sarjaa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valinta-sarja on jakanut suomalaisia lukijoita, osa tykkää paljon, toisille liian kevyttä, vaikka mukana on aika paljon yhteiskuntakritiikkiäkin Unelmien poikamies -tosi-tv kisailun lisäksi. Minä olen kyllä viihtynyt hyvin Cassin luomassa maailmassa.

      Enimmäkseen luen dystopiaa ja scifiä, vähän fantasiaa ja eri ajanjaksoja (mm. 1800-luku/steampunk, toinen maailmansota, 1950-luku). Korpinportin eka osa minulla onkin, mutta siskoni taisi lainata sen jouluna. Pitäisi lukea jossain vaiheessa, kun olen niin paljon kehuja kuullut.

      Poista
  3. Kirjoitit kirjasta paljon suopeammin kuin minä. :D Mutta ihan hyviä pointteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ethän sinäkään kirjaa nyt ihan lytännytkään. America on kyllä ollut siinä suhteessa ärsyttävin dystopiasarjan sankaritar, että kukaan muu lukemani hahmo ei ole tainnut ihan näin pitkään pohtia kahden sulhon välillä. Katnissilla meni myös pitkään päättää (ja mielestäni väärin), mutta American miesvaihtoehdot olivat molemmat hyviä, vaikkakin itse olen ollut melkein alusta asti Team Maxonissa. Ja Aspenin tarina saa myös hienon päätöksen.

      Poista