sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Minna Canth: Työmiehen vaimo

"Tässä maailmassa täytyy pitää puoliaan, muuten ei tule toimeen."
        
   
Haasteissa: Minna Canthin päivä 19.3., Helmet 2017: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja, Suomi(ko) 100: Teema: etniset vähemmistöt, romanit
  
Minulla on ollut tapana lukea Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä kirjailijan tuotantoa. Kahtena edellisenä vuotena olen tarttunut Anna-Liisaan ja Köyhään kansaan, ja nyt vuorossa oli näytelmä Työmiehen vaimo. Yleensä en pidä äärirealistisesta kirjallisuudesta, vaan haluan teosten olevan enemmän tai vähemmän fiktiivisiä ja synkistäkin teemoista huolimatta mieluiten hyvän tuulen kirjoja. Canthin kirjat ovat harvinainen poikkeus. 
  
Vaikka hahmojen takana tuskin onkaan oikeita ihmisiä Canthin lähipiiristä, ovat tarinat kuin paloja todellisesta maailmasta ja se käsittelee samoja teemoja kuin Henrik Ibsenin Nukkekoti. Muutamia ilmaisuja ja paikoin erikoisia sanataivutuksia lukuunottamatta Canthin kieli on hyvin ymmärrettävää ja tarina avautuu 132 vuotta näytelmän ilmestymisen jälkeenkin.
  
Ensimmäinen näytös kertoo Johannan ja Riston häistä. Nuoripari joutuu jo heti juhlahumussa riitaan siitä, kun Risto haluaa ryypätä olan takaa, mutta Johanna kokee, että teki virheen avioituessaan miehen kanssa. Näytelmän pääteemoja ovat alkoholismi ja naisen miehelle alisteinen asema. Johanna toi liittoon 600 markan myötäjäiset, jotka oli itse tienannut. Riston villi elämä kuitenkin kuluttaa säästöt nopeasti. Yllätyin, että suomalaisissa häissä on tarjoiltu viiniä 1800-luvun loppupuolellakin, kun yleensähän viiniä ajatellaan suomalaisille hyvinkin uutena ja merkillisenä juomana. Tämän vuoksi vahvaa ajankuvausta sisältävien teosten lukeminen sivistää vahvasti.
  
RISTO: Enkös minä häissäni sais' olla vähän päissäni? (s. 10)
  
Toisessa näytöksessä tavataan Johanna vuoden päästä häistä. Tuttavat huomaavat hänen riutuneen olemuksen, jonka nainen pistää viimeaikaisen sairauden pikkiin. Totuus kuitenkin on, että Risto ei halua rasittaa itseään työnteolla, vaan vie Johannan vaivalla ansaitsemat rahat lähimpään "anniskeluun", eikä rahaa siis jää Johannan ja heidän kolmen kuukauden vanhan poikansa ruokaan. Johanna ei myöskään halua ottaa lainaa tai ruokaa velaksi, koska tietää, ettei kuitenkaan pystyisi maksamaan niitä takaisin, jos Risto jatkaa samalla tiellä.
  
Muita keskeisiä hahmoja ovat mm. Riston juomakaveri Toppo, hyvin uskonnollinen Leena-Kaisa, josta en pitänyt ollenkaan, sekä Vappu, teoksen modernein ja kiinnostavin hahmo. Kuvioissa pyörii myös Riston entinen heila, Homsantuuksi kutsuttu Kerttu, jonka äiti oli romani. Häntä kohdellaan huonosti perimänsä takia ja koska tytön kummatkin vanhemmat ovat kuolleet, on Kertun elämä hyvin vaikeaa. Kerttu on todella värikäs hahmo, jolta kuullaan useita mielenkiintoisia sanontoja, kuten: "pakanan pallinaama" ja "tuonen toukka".

TOPPO: Ja miestenkö sitten pitäisi lapsia paimentamaan. Jo nyt maailma kääntyy nurin. (s. 67)
  
Canth on tallentanut näytelmäänsä paljon aikalaiskuvausta naisen asemasta, kun naisen omaisuus siirtyi avioliitossa miehelle ja kuinka uskonto ohjasi yhteisöjen reagointia vastoinkäymisiin. Canthin teoksen ilmestymisen jälkeen tuli käyttöön laki, joka antoi naisille itsemääräämisoikeuden omaisuuteensa. Risto on selvästi ottanut Johannan puolisokseen vain tämän rahojen takia, eikä häntä voi vähempää kiinnostaa, mitä naiselle tapahtuu, kunhan oma napa on kaljatuopin edessä. Johannan puolestaan tulisi kärsiä hiljaa rukoillen tätä polkua, jonka Jumala koettelukseksi on asettanut ja "kirkastaa kruunuaan". Nainen on kuitenkin sitä mieltä, ettei Jumala ihmisiä pahuuteen pakota.
  
Kuten Canthilta aiemmin lukemani teokset ovat olleet koskettavia ja surullisia, tämäkin oli todella vaikuttavaa ja ajatuksia herättävä. Johannan kohtalo on surullinen ja toivon niin, että hän olisi hääjuhlissa tarttunut Vapun tarjoukseen muuttaa väliaikaisesti tämän luokse ja unohtaa Risto. Alkoholismi esitetään ansaitsemassaan synkässä valossa, vaikka Toppo ja Risto (sekä koko yhteiskunta) kaikkia yleviä oikeutuksia toiminnalle kehittelevät, kuten juomalla he edistävät sivistystä maassa. Leena-Kaisa on hahmoista ainoa, joka sanoo ääneen sen mitä muut vain ajattelevat, että miehen juominen  on Johannan syy (jota se ei siis tietenkään ole), sillä vain naisella voi olla heikkouksia.
  
TOPPO: Elimme niin tai näin, aina me vaan maan parasta edesautamme. Jos teemme työtä, se on hyvä, jos juomme, ei sekään paha ole. Minä puolestani en huolikaan työllä liiaksi hartioitani kiskoa, vaan juon enemmin, koska sillä vielä jalommin hyödytän tätä ihmiskuntaa.(s. 64)
 
Ymmärrän myös hyvin, miksi kirjailijaa on elinaikanaan syyetty jumalanpilkasta, sillä sen verran huonoon valoon tämä asettaa tosiuskovaiset näytelmässä. Esimerkiksi kun Kerttu sattumalta tapaa kiertolaiselämää viettävän isoäitinsä, tokaisee vanhempi romaninainen kristityistä, että "Minä en ole hyviä nähnyt. yhtäläisiä ovat kaikki. Ja meitä he sitten vielä hylkivät, pitävät koiriaan halvempina. Sanovat Jumalansa meitä kironneen ja ikuiseen maanpakoon tuominneen. ja yhtäkaikki pitäisi meidän käymän kirkossa, ja palveleman tuota Jumalaa. Kyllä kai!" (s. 53). 
   
Vaikka naisen aseman ja tasa-arvon suhteen paljon onkin tapahtunut Canhtin elinajasta nykyaikaan, tehtävää riittää edelleen. Esimerkiksi, kun kirjoitin äsken vahingossa näytelmän nimeksi Työmiehen mies, tuli mieleen kuinka hieno päivitys Canthin klassikolle se olisikaan tasa-arvoisemmaksi muuttuneen Suomen juhlavuonna, jolloin Tom of Finland on koko kansan taiteilija Tove Janssonin rinnalla. Siinäpä muuten olisikin toinen nainen, joka ansaitsisi liputuspäivän. 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
  
Arvosana:
  

   
Takakannesta:
Työmiehen vaimo kertoo ahkeran Johannan ja hänen hulttiomiehensä tarinan. Kiinnostavimmaksi henkilöksi kohoaa kuitenkin mustalaistyttö Homsantuu, joka ei suostu yhteiskunnan tuomittavaksi. Työmiehen vaimo on ensimmäinen kaupunkilaistyöläisistä kertova näytelmämme.
  
“Erittäin hyvä asia oli, että näytelmäkappale ”Työmiehen vaimo” ilmestyi painettuna. Koko lukevan yhteiskunnan huomio on melkein kiihkoon asti kiinnitetty siihen niiden ristiriitaisten arvostelujen kautta, joita tästä kappaleesta on saatu lukea. Niitä lukiessaan ei se yleisö, joka ei kappaletta ole nähnyt, ole tiennyt, ketä uskoa ja ketä olla uskomatta. Nyt voipi jokainen lukea ”Työmiehen vaimon” ja sitten päättää, kuka oli oikeassa.”
  
– Aamulehti 17. maaliskuuta 1885
    
111 sivua, WSOY 1885 (näköispainos ntamo 2013)
   

Minna Canthin tuotantoa:
Näytelmät:


Novellit ja pienosromaanit:

  • Hanna (1886)
  • Köyhää kansaa (1886)
  • Salakari (1887)
  • Lain mukaan (1889)
  • Kauppa-Lopo (1889)
  • Agnes (1892)
  

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia teemojahan tässä näytelmässä on. Luin Työmiehen vaimon muistaakseni jo ennen bloggaamisen aloittamista, joten mukavaa saada se haasteeseen mukaan näin. Onhan kyseessä myös merkittävä teos naisen aseman kannalta ja hyvä muistutus siitä, millaista on ollut, vaikka nykyään naisten asema, onneksi, on paljon parempi. Oikeudet eivät vain pysy, jos niistä ei pidetä kiinni.

    Työmiehen mies olisi kiinnostava. Luen sen hetimiten kun (jos) se ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kotoisin Kuopiosta ja kävin Minna Canthin lukiota, silti kirjailijaa ei käsitelty äidinkielen tunneilla muistaakseni ollenkaan. Minulla olikin nuorena vähän nihkeä suhtautuminen tähän merkittävään naiseen. Myöhemmin arvostukseni on noussut ja kasvaa koko ajan, sillä niin suuren työn hän teki kirjoilla ja näytelmillään sekä poliittisella aktiivisuudellaan. Ei taida nykyään olla enää kirjailijalla näin isoa vaikutusta Suomen lakiin, mutta tasa-arvoon kylläkin, kun miettii viime aikaisia ravistelevia teoksia kuin esim. Minä olen Malala ja Ruskeat Tytöt.

      Poista
  2. Häpeäkseni tunnustan etten ole lukenut lainkaan Canthia. Aina tänä päivänä sitä herää muistamaan että herranen aika, en vieläkään - mutta nyt lisään asian bujooni, jospa se sieltä herättelisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tajusin tämän aukon sivistyksessäni pari vuotta sitten ja nyt olen sitä aktiivisesti vuosittain pienentänyt. Spiritistinen istunto on esimerkiksi helppo tapa tutustua Canthin tuotantoon, sillä se ei ole synkkä niin kuin kirjailijan muu tuotanto pitkälti on. Suosittelen kyllä lukemaan Canthia, sillä maailmani järisee aina lukiessani, sillä niin erilaisessa maailmassa naisen oikeuksien ja tasa-arvon suhteen kirjailija eli.

      Poista
  3. Liputuspäivä Tove Janssonille - miten hieno idea!

    Työmiehen vaimo on yksi ikisuosikkejani, koska se toimii aina vain. Onhan se asetelmallinen ja alleviivaava, mutta niin totisesti tehty ja aikanaan ollut rohkea ja radikaali. Ei voi kuin ihailla. Homssantuu on mielenkiintoinen hahmo, kaksinkertaisesti marginaalissa (nainen ja romani) ja pääsee lausumaan näytelmän suorimmat sanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, kun Tove ei 100 vuotisjuhlavuonnaan saanut liputuspäivää.

      Homsantuu tosiaan on hyvin merkittävä hahmo, värikäs, aiheuttaa kohua ja osoittaa aikalaisten ja edelleenkin ikävän vahvan erilaisuuden syrjimisen.

      Poista
  4. Ah, juuri luin tämän viime kuussa äidinkielen kurssia varten. Todella vaikuttava teos, täytyy noihin muihinkin näytelmiin tutustua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. :) Canth ei ole pelännyt kaikkein tabuimpiakaan asioita teoksissaan. Osasta niistä kun ei vieläkään pysty puhumaan saamatta jonkinlaista stigmaa otsaansa. Lapsenmurhaa, alkoholismia, feminismiä... Olen niin ylpeä, että meillä on tällainen nainen historiassamme, joka on uskaltanut avata suunsa ja hänen sanasa kantavat nykyaikaankin asti.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olen hyvin pahoillani työparini kielenkäytöstä.

      Poista