keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -haasteen kooste

   
Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -haaste päättyy tänään, mutta jos haluatte lukea lisää lasten- ja nuortenkirjoja menneiltä vuosikymmeniltä, tarkkailkaa Musteen jäljet -blogia parin seuraavan kuukauden aikana, sillä siellä julkaistaan haasteen seuraava kierros. Minä olen ehdottomasti mukana tuolloinkin, sillä en ehtinyt lukea haasteen tälle kierrokselle niin paljoa kuin olisin halunnut, koska pääsin syksyllä yllättäen töihin, ja lukupinossa keikkuu vielä monta ihanaa lukematonta. 
                                  
Seitsemän kirjaa tuli kuitenkin tällä kertaa luettua. Parista en syksyllä blogannut, joten muutama sananen niistä. Käpymetsässä punertaa ja Tiheikön väki syyspuuhissa olivat tuttuja syksykirjoja lapsuudestani, isosiskoni luki molemmat minulle ennen kuin opin itse lukemaan. Todella söpöjä, suosittelen tutustumaan, jos kirjastosta löytyy. Ylämaan sudet luin, koska Skotlanti. ♥ Se oli nopealukuinen fiktiivinen tarina 1600-luvulla eläneestä rohkeasta naisesta (Mary Fraserista), joka oli kapinallisten päällikkö. Tuli pienia Diana Gabaldonin Matkantekijä-fiiliksiä.
  
Luin haasteeseen nämä kirjat (suluissa alkuperäinen ilmestymisvuosi):
  
Paras lukukokemus oli, kun tutustuin Paddingtoniin. Viimeinen yksisarvinen ja Hyppy ajassa olivat molemmat pettymysiä, joskin jälkimmäinen on näistä kahdesta parempi. Ozin maailmaan puolestaan oli kiinnostavaa tutustua ihan kulttuurisistakin syistä. 
  
  
Jos osallistuit haasteeseen, voit listata omat lukemasi tai linkata koosteesi tämän postauksen kommenttikenttään. Listaan haasteeseen luetut tähän alle, kunhan palaan talvilomaltani. 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Max Porter: Surulla on sulkapeite

"En lähde luotasi ennen kuin lakkaat tarvitsemasta minua."
   
 
Lukuhaasteissa: Runohaaste 2018
  
Max Porterin esikoisteos Surulla on sulkapeite ei herättänyt huomiotani katalogissa, mutta silti se tarttui silmääni jossain. Nyt en vaan saa mieleeni missä, vaikka yritin tosissani kelata, kuinka tämä kirkkaanvihreä kansi sekä teoksen synopsis lumosivat minut. Teoksen on kuvattu välttelevän tiukkaa määrittelyä, sillä sen voi lukea romaanina, runona tai näytelmänä - lukija voi valita näistä yhden tai antaa tekstin virrata lajista toiseen. Minä luin tämän runona.
  
Kuinka isä ja hänen kaksi pientä poikaansa selviävät, kun äiti kuolee? Siitä tilanteesta Surulla on sulkapeite alkaa. Viisi päivää kuolemantapauksen jälkeen ovikello soi. Varis on saapunut. Kertojina vuorottelevat pojat, isä ja varis. 
    
Olen piirtänyt hänet sellaisena kuin hän oli ennen pois viemistä, kellopelimäisesti pingottuneet kylkiluut levällään ja kuolleita lintuja soittamaan sävelmää hänen luillaan. (s. 23)
  
Teos on jaettu kolmeen osaan, Yön häivä, Pesän puolustaminen ja Lupa lähteä. Keskimmäinen osa on  näistä pisin, mutta siitä minulla syntyi vähiten sanottavaa. Päälimmäinen ajatukseni teoksesta on, kuinka kaunista, surullista ja rajuakin kieltä Porter on käyttänyt surun kuvauksessaan. Äidin kuoleman syytä ei avata, mutta rivien väleistä voi tehdä omia tulkintojaan.
  
Teksti tulee lähelle. Olin 13, kun isäni kuoli. En siis aivan yhtä nuori kuin teoksen pojat, mutta vanhemman kuolema ja etenkin sen äkillisyys hätkähdyttää aina sydänjuuria myöten. Lisäksi nyt, kun olen naimisissa ja elänyt yhdessä mieheni kanssa hieman yli kahdeksan vuotta, en voinut olla kuvittelematta millaista puolison menettäminen on.
    
On aika siirtyä eteenpäin, se tuuba on tyhmiä varten, koska jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että sureminen vie aikansa. Kieltäydyn kiirehtimästä. Älköön kukaan tulko jarruttelemaan, jouduttamaan tai lääkitsemään meille sysättyä tuskaa. (s. 105)
  
Teksti ei ole tyyliltään puhtaan  realistista, sillä varis puhuu. ja sen voi tulkita monin tavoin. Oikeana variksena, joka alkaakin yllättäen juttelemaan, maagisena olentona tai ruumittomana suruna, jolle haluaa antaa kiinteän hahmon, jotta siihen voi suhtautua jotenkin, läheisinä ihmisinä, jotka auttavat tai sosiaaliturvan kautta tulleena avustajana. Jokainen lukija varmasti tulkitsee linnun eri tavalla. Minulla varis on luonteeltaan sekoitus kuin Nanny McPheetä ja Painajainen ennen joulua -elokuvan Jack Skellingtonia. 
  
Nautin Porterin tulkitsijan, eli kääntäjä Irmeli Ruuskan kielellisestä leikittelystä, kuten  sanavalinnaoista unipunos ja surukelmu. Kohta "Suukotin liinanöyhtää (varvastöhnäistä köhnää)" lähes surisee ja kihelmöi kielellä. Se on yksi kohta, jonka varsi sanoo ja sen puheenvuorot ovatkin kirjan parasta antia. "Eläköön kuvitellut eläimet, siellä ovat, missä on tarve."
  
LINTU Tiesin, että kun lähettäisit varis-esseesi lopullisen version kustantajalle, minun työni olisi tehty. 
MIES Olisin siis selvinnyt surusta? 
LINTU Ei, et suinkaan. Olisit selvinnyt toivottomuudesta. Surutyö jatkuu yhä, etkä tarvitse siihen varista. (s. 108-109)
  
Teos on hyvin nopealukuinen, tummasta teemastaan huolimatta ja vaikka lukemaansa jäisikin maistelemaan. Suosittelem lämpimästi tarttumaan tähän, etenkin jos runous ei tunnu omimmalta genreltä, sillä tämä yllättää. 
  
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Lontoolaiskodissa surevat kaksi pientä poikaa ja isä. Äiti on kuollut, pojat ovat hämmennyksissään, eikä isällä ole voimia auttaa.
  
Sitten saapuu vierailija.
  
Ovelle lehahtaa suru variksen muodossa ja aikoo jäädä niin pitkäksi aikaa kuin tarvitaan. Variksesta tulee perheen terapeutti ja apulainen. Toisinaan se on epäkohtelias ja tunkee nokkansa asioihin, jotka eivät sille kuulu. Mutta lintu osaa myös lohduttaa. 
  
Max Porterin pienoisromaan on täynnä kirjallista hohtoa, ja siinä siirrytään noepilla siiveniksuilla huimapäisestä huumorista totisiin tunteisiin - ja takaisin. Kirja sydämessä ovat ne kaikkein suurimmat: suru ja rakkaus.
  
Suomentanut: Irmeli Ruuska, 119 sivua, Gummerus 2018

Alkuperäinen nimi: Grief is the Thing With Feathers (2015)

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Ranmaru Kotone: Your name. 01 ja 02

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste  
Mangaviikko päättyy Makoto Shinkain animesta mangaksi taipuneeseen your name -trilogian kahteen ensimmäiseen osaan. Sarjakuvitus on Ranmaru Kotonen. Ennen lukemista olin nähnyt viime vuoden huhtikuussa ensi-iltansa saaneen elokuvan trailerin, joten tiesin perusasetelman. Yllättätyksiä kuitenkin riitti siitä huolimatta.
  
Animen/mangan idea on siis, että Mitsuha asuu syrjäisellä maaseudulla ja tahtoisi olla poika, koska tyttönä hänellä on vähemmän vaihtoehtoja, sekä elää isommassa kaupungissa, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Hän toivoo, että voisi olla poika edes unissaan. Kuinka ollakaan, toive toteutuu jä hän herää Takin ruumiissa Tokiossa. 
    
    
Aluksi kaikki tuntuu vain unelta, mutta sitten perhe ja ystävät alkavat ihmettelemään, miksi nuoret välillä muuttuvat erilaisiksi ja he tajuavat, että todella vaihtavat kehojaan. He alkavat kirjoittaa päiväkirjaa, jotta toinen tietäisi, mitä niiden päivien aikana tapahtuu, kun heidän kehoaa ohjailee joku muu. Mutta sitten Takille selviää jotain, mikä muuttaa kaiken. 
  
Toisessa osassa tapahtuva käänne tekee tästä erittäin kiinnostavan luettavan, sillä muutoin tämä on ollut aika tutun oloinen tytöille suunnattu draama-manga. Odotan mielenkiinnolla, kuinka kolmas osa päättää sarjan. Sen luettuani täytyy kyllä etsiä animekin katsottavaksi, sillä olen kuullut paljon sen kauneudesta. 
  
Arvosanat: 
       
Takakansista:
Osa 1) Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.
  
Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? onko kaikki plekkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...? 
  
Osa 2) Kohtalon pyörät pyörivät.
  
Mitsuhan maininta komeetasta jää hämmästyttämään takia. Pieleen menneiden treffien jälkeen hän huomaa, että vaihtumisia ei enää tapahdukaan. Aikansa pohdittuaan hän lähtee matkaan löytääkseen Mitsuhan, mutta...
   
Suomentanut: Janne Mökkönen, 176 sivua (osa 1) ja 164 sivua (osa 2), Sangatsu Manga 2017
  
Alkuperäinen nimi: Your Name (2016)
  
Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat (osasta 1), Man Made LifestyleManga Puutarha (osasta 1), There, here and nowhere (osasta 1), Kirjojen keskellä (osasta 1, osasta 2)

lauantai 24. helmikuuta 2018

Ahndongshik: Lindbergh 2 ja 3

   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  
Arvostelukappale
  
Luin Ahndongshikin Lindbergh -sarjan ensimmäisen osan loppuvuodesta 2016. Se sai arvosanaksi neljä ja puoli kissaa. Yritinkin lukukokemuksen innoittamana jatkaa toiseen ossan melko pian sen perään, mutta tarinan saamat uudet käänteet hämmensivät niin paljon, etten tullut lukeneeksi pokkaria loppuun ennen kuin nyt. Laitoin kylläkin nämä kaksi osaa luettuani loput ilmestyneet kahdeksan osaa varaukseen kirjastoon, sillä jotain kiehtovaa ja Miyazakimaista (vrt. Porco Rosso, Laputa) sarjassa on edelleen.
    
    
Knitin ihailema Shark paljastuu ilmarosvoksi. Alun järkytyksen jälkeen Knit kuitenkin huomaa, ettei Shark varasta (aina) itsekkäistä syistä. Ei hän tähän mennessä ole miksikään Robin Hoodiksikaan paljastunut, mutta nostan hattua osalle hänen näissä kahdessa osassa näytetyistä teoistaan ja niiden takana oleville syvemmille syille. Teoksen maailmassa on pari vähintäänkin asiaa pielessä ja Sharkilla on eri näkemys kuin valtaa pitävillä, joten hän vaikuttaa kapinoivan nykytilaa vastaan. 
    
     
Lindhbergin parasta antia tähän mennessä ovat olleet kauniit, koko aukeaman maisemakuvat, Knitin kotimaan Elduran erikoinen historia ja Plamo sekä muut lindhbergit, nuo erikoiset dinosauruksen näköiset lentokoneen peräsimen pystöllä varustetut otukset, jotka pystyvät lentämään, kun ne valjastetaan kaksitasolentokonetta muistuttava runkoon. 
  
    
Arvosana:
     
Takakansista:
Osa 2) Nuori lammaspaimen Knit haaveilee isänsä tavoin lentämisestä, jonka kuningas on kieltänyt jyrkästi. Taivaalta ilmestynyt Shark kuitenkin auttaa pojan lentoon ja ulos ahtaasta Elduran pikkuvaltiosta. Mutta ikäviäkin yllätyksiä on luvassa, eikä Knit kohta enää tiedä, kennen voisi luottaa.
  
Osa 3) Vasta lentämisen aloittanut Knit päätyy Shantosin lentokilpailuun! Ja kuin vaikeassa radassa ei olisi tarpeeksi, kisan panokset ovat yllättävän korkeat... Myös Shark ryhtyy uhkapeliin, kun kaupunkiin saapuu yllättävä vieras.
  
Suomentanut: Juha Mylläri, 190 sivua, Sangatsu Manga 2016 (osa 2) ja 2017 (osa 3)
  
Alkuperäinen nimi: Lindbergh (2009)
  
Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat (osista 2 ja 3), There, here and nowhere (osista 2 ja 3), Kirjojen keskellä (osista 2 ja 3), Manga Puutarha (osista 2 ja 3)

perjantai 23. helmikuuta 2018

Kyoukorin: Ace - Musta vaeltaja 2-4

   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
   
Sain osan 2 arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!), osat 3 ja 4 lainasin kirjastosta.
 
Liki vuosi sitten luin Kyoukorinin Ace - Musta vaeltaja sarjan ensimmäisen osan, jossa oli musta kansi (mikä on mielenkiintoinen kontrasti, sillä näissä myöhemmissä kansi on vaalea ja pastellisävyinen). Tämä ei silti suuresti haitannut myöhempien osien lukukokemusta, sillä sarjalla ei ole niin merkittävää juonta (Punasilmän jäljittämisen lisäksi), vaan jokainen luku kertoo oman pienen tarinansa, nimettynä taisteluiksi. Sarjassa on yhteensä 29 taistelua, sekä pari lyhyttarinaa. 
  
    
Taistelu ei tosin aina tarkoita tappelemista, vaan taistelemista esimerkiksi omia tunteitaan vastaan. Koskettavin kissakohtaaminen on heti toisen osan alussa. Ace tapaa Momo-nimisen kissavanhuksen, jonka elinaika on lopussa. Acen menneisyydestä tuttuja kissoja tavataan sarjan aikana. Yksi näistä on viehättävä musta naaras. Punasilmä on myös varsin erikoinen hahmo, josta olisin kyllä lukenut enemmänkin, mutta koko sen olemassaoloa pidettiin aivan viimeiseen osaan saakka vain legendana. 
    
    
Ace vaeltaa ympäriinsä ja kohtaa paljon kissoja ja ihmisiä auttaen heitä tai tappelee näitä vastaan, jos joku on vaarassa. Ace pitää edelleen kotikissoja hieman hupsuina, kun ne ovat solmineet niin vahvan siteen ihmisen kanssa, mutta se ymmärtää, että kadut eivät ole turvallisia kissoille, jotka eivät osaa tai halua tapella. 
   
  
Vaikka Ace ei olekaan ihan perinteistä söpöilykissamangaa, on siinäkin omat aww-hetkensä. Kissanpennut on piirretty suloisesti ja Acen kasvot ovat todella ilmeikkäät, eikä huumoriakaan puutu. Yksi suosikkejani on tuo alla oleva kolmen ruudun kohtaus Acen ja erään koiran kanssa. Sarja on hauska sekoitus puhuvia kissoja ja japanilaista mytologiaa, mutta ei pääse kissamangasuosikkeihini. 
  
  
Sarja päättyi hieman oudosti, sillä tuntui, ettei se oikeastaan saanut selvää loppua. Ihan miellyttävä lukukokemus tämä kuitenkin on, vaikka en välttämättä herkimmille lukijoille suosittelekaan. Katukissan elämä kun on varsin vaarallista ja arvaamatonta. Tappeluista tulee hieman mieleen Hopeanuoli, munna onneksi ne eivät koskaan eskaloidu kovin verisiksi, sillä Acen maine saa vastustajat vapisemaan kauhusta jo ennen ensimmäistäkään iskua tai puraisua. 
    
Arvosanat: Osa 2: , Osa 3: , Osa 4:
   
Takakansista:
Ace-kissa on kovapintainen katujen kasvatti, joka vaeltaa pitkin maita ja mantuja, seikkailusta toiseen. Matkoillaan se kohtaa kaikenlaista väkeä, sekä lajitovereitaan että ihmisiä...
  
Osa 2) Tällä kertaa vastaan tulee Gin, joka sanoo näkevänsä toisten kohtalot! Entä kuka on salaperäinen Julia, joka muistuttaa erehdyttävästi Acea?
  
Osa 3) Tällä kertaa kohtalo kuljettaa mustan kissan pienelle saarelle, keskelle kahden lajin taistelua! Luvassa on sekä vaaroja että uusia, yllättäviäkin ystäviä.
  
Osa 4) Vihdoin ja viimein Ace pääsee kauan etsimänsä mystisen Punasilmän jäljulle! Luvassa on sekä yllättäviä että pelottavia kohtaamisia. Saako Ace ystävineen selvitettyä välinsä katkeran menneisyyden kanssa?
   
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 212 sivua (osa 2), 190 sivua (osa 3) ja 208 (osa 4), Sangatsu manga 2017
  
Alkuperäinen nimi: Kuro Neko Ace (osat 2 ja 3 2013, osa 4 2014)
  
Muita lukukokemuksia: Manga Puutarha (osasta 2), There, here and nowhere (osasta 2)

torstai 22. helmikuuta 2018

Kore Yamazaki: Velhon morsian 4-6


Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
 
Postaukseni ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta osasta.
 
Kore Yamazakin Velhon morsian on ehdottomasti tämän hetken suosikkimangasarjani. Ahmin osat 4-6 hengästyneenä, sillä Chisen matkassa pääsee koko ajan seikkailusta toiseen, eikä lukijalla yleensä ole mitään ennakkoaavistusta siitä, mihin suuntaan tarina kulkee. Tämä mangasarja on yhdistelmä söpöyttä ja kauhua, molempia juuri sopivassa mitassa, ilman, että kumpikaan mene överiksi. 
    
  
Yamazakin piirrokset ovat ihania, sekä välillä hämmentäviäkin ja haluaisin kehystää useamman sivun tauluksi seinälle. Aloitimme viimein katsomaan mieheni kanssa teosten pohjalta tehtyä anime-sarjaa. Sekin on varsin onnistunut, vaikka toki erojakin löytyy. Kivaa nähdä maailma värillisenä, ja suosittelen lämpimästi katsomaan liikkuvana kuvanakin. Tykkään, että tarina sijoittuu suurelta osin Englantiin ja että Brittiläinen mytologia on suuressa roolissa teoksessa. Välillä käydään mm. Islannissa ja keijujen valtakunnassa. 
  
      
Sarjassa tavataan koko ajan uusia hahmoja ja olentoja. Monet maagisista hahmoista ovat sellaisia, joista en ole aiemmin kuullutkaan, enkä osaa sanoa, ovatko ne Yamazakin itsensä keksimiä vai ihan olemassaolevasta mytologiasta ammennettuja. Esimerkiksi puuvillakiitäjät olivat söpö, uusi tuttavuus. Lisäksi tutuistakin hahmoista paljastuu koko ajan uutta takaumien ja jutustelujaksojen kautta.
   
  
Osan 4 sain arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!) ja osat 5 ja 6 lainasin kirjastosta. En malta odottaa, että saan seuraavan osan luettavakseni (se ilmestyi 2.2.). Osat 4 ja 5 ovat tähän mennessä ilmestyneen sarjan parasta antia. Etenkin Lindelin hahmo on todella kiehtova, eikä ainoastaan siksi, että hänellä on suomalais-yhteys.
  
    
Arvosanat: Osa 4: , Osa 5: , Osa 6:
      
Takakannesta:
Osa 4) Chise on saapunut lohikäärmeiden maahan valmistamaan itselleen velhonsauvan. Samalla hän saa kuulla Lindeliltä tämän ja Eliasin kohtaamisesta. Asioista, joita Elias itse ei koskaan puhu...
  
Osa 5) Kun ruusuja hoitava Joel ei herää, Chise kutsutaan apuun. Mutta onko mitään tehtävissä? Nuori velhonalku ryhtyy operaatioon, jolla on yllättävät seuraukset. 
  
Osa 6) Joulu tuo Chisen eteen yllättävän ongelman. Sitä hän ratjkoo yhdessä Alicen kanssa. Ihmiset eivät silti ole ainoita, jotka juhla-aika saa liikkeelle. Varomattomat sanat voivat saada aikaan paljon pahaa...
  
Ikäsuositus: 13+
  
Suomentanut: Antti Valkama, 188 sivua (osa 4), 182 sivua (osa 5) ja 187 sivua (osa 6), Punainen Jättiläinen 2017
  
Alkuperäinen nimi: The Ancient Magus' Bride (osat 4 ja 5 2015, osa 6 2016)
  
Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat (osasta 4), There, here and nowhere (osasta 4), Kirjojen keskellä (osista 1-5), Manga Puutarha (osasta 4)

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Shigahaku & Ryu Usui: Kuinka maailma pelastetaan 1 ja 2

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  
Kuinka maailma pelastetaan (tarina: Shingaku, taide: Ryu Usui) on perushyvää huumorimangaa. Ensimmäisen osan sain arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!) ja toisen osan lainasin kirjastosta. Teosten huumori ei todennäköisesti sovi kaikille, mutta minusta näissä oli muutama todella onnistunut one liner. Ihan kaikille pissa-kakka-tasoisille jutuille en kylläkään jaksanut hymähdellä. 
    
  
Mangakaksikko kertoo luokiolaisesta Sadame Tsukiyodasta, joka pyrkii maailmanvaltiaaksi. Hänen vanhempansa omistavat pelifirman ja poika pääsee usein kokeilemaan niitä kehittelyvaiheessa. Pelimaailma onkin Sadamelle pakopaikka, sillä siellä häntä palvotaan ja samaa hän tavoittelee myös tosimaailmasaskin. 
  
  
Tai tavoitteli, kunnes eräänä päivänä vanha mies tuikkaisee sormensa hänen peppuunsa keskellä vilkasta katua. Paljastuu, että miekkonen teki outoja asioita pelastaakseen maailman ja Sadamekin päätyy pelastajien joukkoon. Tehtävänä on mm. varastaa erään tytön alushousut, nostaa kahden satunnaisen naisen hameenhelmat ilmaat ja ostaa kasa eroottisia lehtiä (ns. "örnöä"). 
  
   
Maailman pelastaminen ei ole helppoa, sillä kenellekään ei saa kertoa miksi tekee sitä mitä tekee, vaikka seuraamuksena olisi mitä tahansa. Lopulta Sadamen on paljastettava itsestään ihan kaikki, jotta maailma ei tuhoudu. Piirrotyyli oli sarjaan hyvin sopiva. Monelle lukijalle on tullut Sadamesta mieleen Death Note, mutta itse en sitä ole lukenut. 
  
Suosittelen lukemaan tämän lyhyen sarjan, jos et rypistä kulmiasi tyttöjen märille t-paidoille ja teinipoikamaiselle huumorille. 
    
Arvosana:
   
Takakannesta:
Osa 1) Tsukiyoda Sadame tulee sattumalta vedetyksi mukaan harvojen ja valittujen joukkoon, pelastamaan Maata salaperäiseltä uhalta. Kunnianhimoiselle nuorukaiselle tilaisuus on liian hyvä ohitettavaksi. Mutta tapa, jolla tätä sankarintyötä suoritetaan, ei ole ihan sitä mitä voisi odottaa...

Osa 2) Viime osassa Tsukiyoda Sadame jäi tiukkaan tilanteeseen, joka saattaa vaaranaa hänen maineensa. se on silti pientä verrattuna niihin koettelemuksiin, jotka ovat lähestymässä... Riittävätkö edes useamman pelastajan yhteiset ponnistukset, vai onko maailma tuomittu tuhoon!?
  
Ikäsuositus: 14+
 
Suomentanut: Antti Valkama, 194 sivua (osa 1) ja 197 (osa 2), Punainen Jättiläinen 2017
  
Alkuperäinen nimi: Tsukiyoda Sadame no Sekai no Sukuikata (2014)
  
Muita lukukokemuksia: Harakan varpaat, There, here and nowhere osa 1 ja osa 2, Man Made Lifestyle, Manga Puutarha osa 1 ja osa 2

tiistai 20. helmikuuta 2018

Arina Tanemura: The Gentlemen's Alliance Cross 1

 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  
Arina Tanemura oli ensimmäinen mangaka, johon tutustuin. kun manga-aalto vyöryi Suomeen ollessani lukiossa. Ihastuin hänen tyyliinsä ja annoin pikkusormeni mangalle. Tanemuraa julkaisi aikaisemmin Egmont, mutta sen mangajulkaisutoiminta on loppunut. Tammikuussa luin Sangatsu Mangan julkaisemana Tanemuran Prinsessa Sakuran ensimmäisen osan ja tajusin luettuani, että tämä vuonna 2009 julkaistu The Gentlemen's Alliance Cross-sarja on jäänyt lukematta. 
  
Syynä lienee eniten se, että noihin aikoihin opiskelin ensimmäistä ja toista vuottani arkeologiaa yliopistossa, ja jolloin pidin vuoden tauon lukemisesta, eli en lukenut yhtään mitään, joka ei liittynyt opiskeluun tai arkeologiaan. Moni 2008-2010 julkaistu teos menikin ihan kokonaan ohi. Onneksi aloitin blogin pitämisen keväällä 2011, niin tuli seurattua kirjamaailmaa paremmin ja blogit on yksi tapa saada tietoa kirjoista, joihin itse ei välttämättä ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin.
   
  
The Gentlemen's Alliance Crossin miljöönä on melko perinteinen kouluympäristö. Päähenkilö on 15-vuotias Haine Otomiya, joka on adoptoitu. Hänen perheensä möi hänet rikkaalle, lapsettomalle liikemiehelle, koska eivät saaneet lainaa. Haine on rakastunut melko kliseiseen vihaiseen nuoreen mieheen, joka on koulun arvoasteikon korkeimmalla portaalla. Haine on itse pronssi ja Shizumasa on kultainen. Lisäksi on myös hopeisia oppilaita. Tasoaan voi nostaa joko maksamalla tai keräämällä pisteitä.  
  
  
Tanemuran taide ja hahmot ovat yhtä ihastuttavia kuin aina (kiitos kuuluu myös taitelijan tukena olevalle työryhmälle taustapiirtäjineen ja rasteroijineen), mutta tarina ei herättänyt suurta kiinnostusta. Verrattuna esimerkiksi Prinsessa Sakuraan pidin tämän teoksen piirroksista enemmän, mutta PS:ssä juoni on onnistuneempi. En todennäköisesti lue tätä 11 osaista sarjaa enempää kuin tämän ensimmäisen osan, joskin googlaillessani sarjaa huomasin kahdeksannessa osalla olevan todella kaunis kansi. 
  
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Kuplivaa komediaa, ruusuista romantiikkaa ja koristeellista kuvakerrontaa - Arina Tnemuraa parhaimmillaan!
  
Keisarillista akatemiaa käyvä Haine-tyttö on ihastunut jo vuosia sitten Shizumasa Touguun, joka on koulun oppilakunnan puheenjohtaja. Unelmien prinssillä huhutaan olevan jo tyttöystävä, mutta se ei saa pippurista Hainea menettämään toivoaan... Perheensä myymällä Hainella on edessään hurjiaseikkailuja eliittikoulun salaisuuksien ja valtataistelun keskellä.
  
Ikäsuositus: 13+
  
Suomentanut: Hanna Alajärvu, 187 sivua, Sangatsu Manga 2009
  
Alkuperäinen nimi: The Gentlemen Alliance - Cross 1 (2004)