torstai 25. tammikuuta 2018

Lars Wilderäng: Tähtikirkas

"Jokin ei ollut vain vakavasti vialla, kaikki oli helvetin pahasti pielessä! 
TSHTF. The shit has hit the fan."
   
  
Arvostelukappale
  
Huomasin Lars Wilderängin joulukuussa ilmestyneen teoksen. Tähtikirkas vasta marraskuun lopussa ja pyysin siitä heti arvostelukappaletta. Kun luin teoksen kuvauksen, olin varma, että tulisin pitämään siitä. Ennakkoaavistus piti paikkansa, vaikka menikin pieni hetki tottua teoksen runsaaseen hahmogalleriaan ja hitaaseen alkuun. Kun tarina lähtee rullaamaan, se ei enää hidastele, vaan heittää hahmot ja lukijansa sellaiseen pyöritykseen, että suorastaan huimaa. Välillä jopa oksettaakin, sillä Wilderäng ei pidättele inhorealistisissa kuvauksissaan ja tälle genrelle sellainen siloittelemattomuus sopiikin hyvin. 
  
On kiinnostavaa lukea Ruotsiin sijoittuvaa maailmanlopun visiota, sillä niin monet asiat tuntuvat kotoisilta. Ihmisillä on vanhoja nokialaisia kaappien perällä, monet tuotemerkit ja yritykset ovat samoja kuin täällä ja yksi hahmo jopa syö suomalaista hyvin säilyvää tummaa leipää. Puhumattakaan infrasturkuutin ja ihmisten mieltenlaadun samankaltaisuuksista. On helppoa kuvitella kaikki tämä tapahtuvaksi Suomen lintukodossa.
  
Wifi-tukiasemakin oli rikki, joten kahvilasta puuttui myös tavanomainen joukkio bloggaajia, muita nettityöläisiä ja Söderin hipstereitä. (s. 99)
  
Ensin hajoavat puhelimet ja tietokoneet, sitten autot ja lentokoneet. Väliaikaiset sähkökatkot ja satunnaiselta vaikuttavat maksupäätteiden ja ottoautomaattien hajoamiset muutuvat pysyväksi tilanteeksi. Nykyihmiselle tilanne on outo, sillä mitä voi tehdä, kun puhelin, netti ja elektroninen raha otetaan pois, kuinka saada yhteys ystäviin ja sukulaisiin, kuulla uutisia maailmalta ja maksaa ruoasta. Ainoita toimivia kulkuneuvoja ovat omat jalat ja polkupyörä. Kaiken lisäksi talvi on tulossa. Yhteiskunta syöksyy  kaaokseen.
  
Teos on jaettu neljään osaan: Kieltäminen, Raivo ja käsitteleminen, Masentuminen ja Hyväksyminen. Kolme ensimmäistä osaa avaa sitä, miten ihmiset joutuvat oppimaan kantapään kautta selviytymista urbaanissa miljöössä ja sen jälkeen pohtimaan pidempiaikaisia ratkaisuja, sillä apua ei ole tulossa. Tilannetta seurataan monien hahmojen näkökulmasta, esimerkiksi Filip Stenvik on prepperi, joka on valmistautunut tämänkaltaisia tilanteita varten ja selviää siksi paljon muita paremmin. Kaikkein kiinnostavin hahmo on mielestäni koodaaja Anna Ljungberg. Gustaf Silverbanen kautta puolestaan nähdään, kuinka armeija reagoi tilanteeseen.
  
Syy, joka hänet oli saanut alkamaan prepperiksi, oli se että maan infrastruktuuri oli rappeutumassa. -- Preppereitä pidettiin tuomipäivän profeettoina, mutta itseasiassa se oli vain nykytilanteen todellisen luonteen ymmärtämistä terveen realistisesti. (s. 60-61)
  
Tähtikirkkaan ja muiden saman genren edustajien lukeminen synnyttää aina paljon ajatuksia. Mitä jos vastaava tilanne tapahtuisi oikeasi? Mitä olisi hyvä olla kaapeissa kaiken varalta? Minne mennä, jos kaupungissa ei ole enää turvallista? Puhumattakaan siitä, millainen vaikutus nykyisen kaltaisen maailman päättymisellä on ihmisen psyykelle. En ole survivalisti, vaan realisti, mutta hyviä neuvoja voi kerätä talteen myös fiktiosta. 
    
Teos päättyy ilahduttavan ennalta-arvaamattomalla tavalla ja jään odottamaan todella kiinnostuneena jatkoa. Seuraavat kaksi osaa on ilmoitettu ilmestyväksi tämän vuoden aikana. Sirpa Parviaisen käännös oli todella hyvä ja välillä jopa unohdin, että teos on alunperin ilmestynyt ruotsiksi. 
  
Arvosana:
      
Takakannesta:
Ympäri Ruotsia älypuhelimet alkavat yhtäkkiä temppuilla. Sitten autojen mikrosiruissa ilmenee valmistusvirhe, joka muuttaa tiet autonromujen hautausmaaksi. Juniin tulee teknisiä häiriöitä, kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään, ja sähkökatkoksia alkaa olla useammin ja useammin.
    
Erään sähkökatkon jälkeen kaikki muuttuu lopullisesti. Elektroniikalla ei ole immuunijärjestelmää, eivätkä ihmiset ole valmistautuneet. Synkkä syksy muuttuu tähtikirkkaaksi talveksi, jossa kaaos voittaa. Mitä yhteiskunnasta – ja ihmisistä – jää jäljelle
   
Suomentanut: Sirpa Parviainen, 486 sivua, Jalava 2017

Alkuperäinen nimiStjärnklart (2014)
    
Muita lukukokemuksia: Helsingin Sanomat
  
Samankaltaista luettavaa: Rick Yancey: 5. aalto-trilogia, K.K. Alongi: Kevätuhrit ja Ansassa, Emily St. John Mandel: Station Eleven, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Hugh Howey: Siirros, Douglas Preston: Isku, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus 

37 kommenttia:

  1. Tämä teos lähtee ehdottomasti kiireellisiin hankintoihin, koska aihe on juuri se, josta itsekin haluaisin kirjoittaa. Olen juuri omien projektieni tiimoilta perehtynyt tähän prepperikulttuuriin, ja vaikka se tuntuu täysin vieraalta, ymmärrän sen psykologisia syitä. Kirja herättää varmaan kysymyksiä siitä, kuinka avuttomiksi ja tyhmiksi olemme itsemme ajaneet, kun luotamme kaikessa toiminnassamme mikrosiruihin. Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Preppereitäkin on monenlaisia, asialle lähes pakkomielteisesti omistautuneita ja sitten sellaisia, jotka varautuvat ihan kaiken varalta. Todella mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kiva kuulla, että bloggaus innosti tarttumaan kirjaan. :)

      Poista
  2. Voin kuvitella miten Kallion ja Punavuoren kahvilat tyhjentyisivät hipstereistä ilman wifiä. Pidän tuosta miten kirja on jaettu luopumisen osa-alueisiin. Ehdottomasti jotain mitä voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo jako on tosi nerokas ja se kuvaa hyvin jokaisen osion yleistunnelmaa. Tätä lukiessa voi todella helposti kuvitella samat tapahtumat Suomeen, mikä tekee lukukokemuksesta paljon pelottavamman kuin yhdysvaltalaiset vastaavat.

      Poista
  3. Huhhuh, hidas alku ja paljon henkilöitä - saattaisi jäädä kesken, vaikka dystopiat sinänsä kiinnostavatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi hahmoista on melkoisen kammottava poliisi ja hänen osaltaan kirjaa lukee kuin dekkaria. Sellaiset kirjat kuin Game of Thrones jäävät minulta lukematta, tv-sarjassakin saa olla tarkkana kuka kukin on, niin paljon eri hahmoja (ja vieläpä aika haastavia nimiäkin) joukossa on. Tykkäänkin yleensä tarkempirajaisesta hahmogalleriasta, mutta tähän kirjaan jotenkin sopii moninäkökulmaisuus.

      Poista
  4. Jälleen uusi dystopia! Ruotsi tapahtumapaikkana on virkistävä poikkeus Amerikka keskeisyyteen. Onneksi on Suomikin ollut tapahtumapaikkana Alongin kirjoissa. Täytyy tosiaan laittaa kirja muistiin, sillä aihealue kiinnostaa. Toivottavasti tulevaisuuden kammottavia visioita ei kuitenkaan tapahdu oikeassa elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan ilmestyi ihan yllättäen joulukuussa, enkä ollut siitä aiemmin kuullut. Houkutti niin paljon, että luin heti kun sain sen postista. Ruotsalaista kirjallisuutta tulee luettua ihan liian vähän, joten oli kivaa lukea tämä ja huomata, ettei se ollut ollenkaan epämiellyttävää. Suosittelen kyllä tutustumaan ja vaikka onkin lähes 500 sivuinen, niin tämän lukee todella nopeasti. Osa näkökulmista kiinnostaa enemmän kuin toiset, mutta vaihtuvuus antaa kattavan kuvan tapahtumista monesta eri tilanteesta käsin.

      Kotimaista dystopiaa on yllättävän paljon, mutta harvemmin niissä on tapahtumapaikkana nykyhetken/tunnistettavissa oleva Suomi. Alongin lisäksi mieleen tulee ainakin Siri Kolun Pelko ihmisessä ja Ihmisen puolella, Jukka Parkkisen Sinun tähtesi, Allstar ja Vanhan kulttuurin kurssi, Siiri Enorannan Nokkosvallankumous, Salla Simukan Jäljellä ja Toisaalla, Johanna Sinisalon Auringon ydin, Jan Salmisen Äidinmaa, Annika Lutherin Kodittomien kaupunki ja Laura Lähteenmäen North End -sarja sijoittuu enemmän tai vähemmän Suomeen. Aina sitä ei vaan sanota kauhean suoraan.

      Näin viime yönä aika ahdistavaa maailmanloppu-unta ja olen samaa mieltä, ettei olisi kauhean miellyttävää laittaa näistä kirjoista poimittuja taitoja käyttöön tositoimissa.

      Poista
    2. Kiitos kirjavinkeistä! Simukan ja Salmisen kirjat olenkin jo lukenut, mutta muut olivat vieraita.

      Poista
    3. Kaikista (paitsi ei vielä Vanhan kulttuurin kurssista) löytyy bloggaukseni Dystopia-tagin takaa: https://kirjakissa.blogspot.fi/search/label/dystopia

      Suosittelen näistä erityisesti Enorantaa, Sinisaloa, Kolua ja Lutheria.

      Poista
  5. Maailmanloput aina kiinnostavat, kiitos vinkistä!

    Takerrun nyt joutavaan yksityiskohtaan, anteeksi jo etukäteen. Mutta käytät monien muiden (minua nuorempien) tapaan henkilön sijaan hahmo-sanaa. Omista kirjallisuustieteen opinnoistani on jo vierähtänyt vuosia, joten kiinnostaa, onko termi vaihtunut ihan tutkimustasollakin? Minä kun ole oppinut, että vaikka kivi ovi olla fiktiossa henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa antaa tyhjentävää akateemista vastausta sinulle Kirsi, opinnoissani en kyllä ainakaan muista, että olisi painotettu suosimaan henkilöä hahmon edelle. Henkilökohtaisesti tulee kirjoitettua hahmoista ihan synonyyminä henkilölle, mitenkään arvottamatta toista toisen edelle. Henkilöhahmo puolestaan tuntuisi liian jäykältä käyttööni.

      Poista
    2. Kysäisin aiheesta kirjallisuuden opiskelijoiden ryhmässä ja siellä konsensus oli, että akateemisesti henkilöhahmo on paras, henkilö puolestaan viittaa todelliseen ihmiseen ja hahmo fiktiiviseen - eli kirjallisuustieteellisesti henkilöhahmo tai hahmo on parempia ilmaisuja.

      Poista
  6. Dystopiat ovat kyllä kiinnostavia. Ruotsiin sijoittuvaa en ole tainnut lukeakaan. Laitanpa kirjan muistiin - kiitos vinkistä! Tuo prepperi on muuten minulle ihan uusi käsite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, olenko itsekään kovin usein törmännyt sanaan prepperi, survivalisti on minulle tutumpi termi, joskin molemmat on käännetty englannista. Enpäs osaa sanoa, olisikohan olemassa suomalaista pätevää sanaa kertomaan saman asian. Varustautuja ehkä? Selviytyjä olisi ehkä liian laajasti ilmaistu.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen - välillä sitä itsekin tulee miettineeksi, mitä elämästä oikein tulisi ilman sähköä. Ei varmaan yhtään mitään tällä tottumuksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaksi tosiaan menisi elämä. Siskoni asuu metsän keskellä Keski-Suomessa ja siellä on usein talvella lumen takia sähköt poikki viikon tai kaksikin. Heillä on onneksi Nunna-uuni ja aggregaatti, niin onnistuu perustoimet kuten talon lämmittäminen, ruoan laittaminen sekä säilyttäminen jääkaapissa. Pakastimeen jos ei riitä virtaa, niin onneksi ulkona sentään on tähän aikaan pakkasta luonnostaan.

      Poista
  8. En ole dystopia-fani, mutta onhan näitä aina kiinnostava pohtia. Loppujen lopuksi asiat voivat nopeastikin muuttua aivan toisenlaisiksi. Toisaalta vakaat Suomen ja Ruotsin kaltaiset yhteiskunnat kestävät enemmän kuin jo valmiiksi epävakaat alueet. Siksipä tällainen Ruotsiin sijoittuva dystopia kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä dystopiassa/maailmanlopun kuvauksessa erityistä on teknologian nopea hajoaminen. Moni muu skenaario ei varmaan olisikaan näin nopeasti romahduttanut niin pohjoismaista kuin globaaliakin yhteiskuntaa. Kirjailijalla on käsittääkseni aika hyvä kuva ruotsalaisesta infrastruktuurista ja tätä lukiessa tuleekin sellainen olo, että tämä fiktio tuntuu uskottavammalta kuin moni muu.

      Poista
  9. Aina joskus on tullut pyöriteltyä mielessä näitä skenaarioita kun just on lueskellut uutisia että jossain haja-asutusalueella saattaakin sähköt mennä poikki useammaksi päiväksi talvella...(ja onhan minullakin tietysti kotona kynttilöitä ja tulitikkuja ja tiedän jopa missä niin että ne tarvittaessa löytää pimeässä)

    Mutta niin, mitenkähän pitkäaikaisempi skenaario menisi. Voisin kuvitella että sattumakin vaikuttaa paljon ja suht lähekkäinkin voi muodostua hyvinkin eri suuntiin meneviä yhteisöjä, yhteen täysi viidakon laki ja kaaos ja toisessa taas ehkä muodostuu hyvinkin toimiva uusi yhteisö...

    Kiinnostava vertailukohta on historialliset väestökatastrofit, vaikka Mirkka Lappalaisen Jumalan vihan ruoska -kirjassa käsitelty 1600-luvun suuri nälänhätä, tai keskiajan musta surma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiinnostavaa mielikuvaharjoitella, mitä jos tällaista tapahtuisi oikeasti. En siis ole intohimoinen prepperi, mutta ei varmaan mene hukkaan ne muutamat hetket, jotka etenkin genren romaaneja lukiessa käyttää mentaaliseen valmistautumiseen. Juurikin tuo, mistä löytyy kynttilöitä ja tulitikkuja on aika keskeinen (asuin lapsena maalla, missä kesäisin ukkosella meni usein sähköt), millä puolustautua, jos tarvitsisi asetta (meillä on semi käyttökelpoinen aasialainen miekka seinällä) jne. Isoimmat ongelmat varmaan olisi lämpö, ruoka ja suoja, etenkin jos ei voisi turvautua omaan asuntoon. Ihmisten väliset suhteet ovat aina yksi kiinnostavimpia osia genren kirjoja, leffoja ja tv-sarjoja: se, miten eri ihmiset toimivat ja oikeuttavat tekemisensä muuttuneessa maailmassa ja kuinka osan psyyke ei kestä.

      Poista
  10. Minulla on tämä lukulistalla, itse asiassa taidan olla joko kirjaston varausjonossa tai sitten tämä on minulla puhelimessa, en muista! :D Muistaakseni ajattelin lukea tämän ruotsiksi. No, joka tapauksessa luin tästä syystä tekstisi aika kursorisesti mutta kovasti kyllä kiinnostaa tämä teos, sähköttömyys ja dystopia. Ruotsissa tuntuisi olevan aika monta sellaista kirjailijaa nyt, jolta haluan juuri dystopiaa lukea. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kuulla ajatuksiasi tästä. :) Kirjoitin todella vähän kirjan sisällöstä, eli ei pelkoa, joskin ymmärrän, että kirjaan haluaa mieluiten tarttua ihan puhtaalta pöydältä ilman mitään ennakkotietoa. Tämä oli minulle ensimäinen havainto ruotsalaisesta dystopiasta (ei liene paljoa suomennettu?).

      Poista
  11. Aloitin tämän eilen illalla ja nyt on jo 3/4 ahmittuna. Todellinen page turner pitkästä aikaa, mahtavaa! Survivalismi on kyllä kiinnostavaa ja sen pohtiminen, miten itse pärjäisi jos infra pettäisi. Tänään kävi jo mielessä, pitäisikö vesikanisteri täyttää vaatehuoneeseen – ihan vain varmuuden vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaankin ahmittava teos. Meillä on melkein koko ajan 5l (ostettua) vettä jääkaapissa, koska meidän hanavesi on ollut niin huonoa, ettei sitä ole voinut juoda. Ja se on valmiiksi kylmää, ei tarvitse valuttaa hanasta. Vuoden vaihteessa tosin uusittiin meidän taloyhtiössä lämpökeskus niin veden laatukin parantui samalla. Tuon kokoinen tonkka vettä on onneksi n. 1,75€, eli paljon halvempaa kuin oikeastaan mikään muu juotava ja parasta on, ettei siinä ole hiilihappoa. Harmillisesti ei vaan ole panttia noissa pulloissa.

      Poista
  12. Aika pelottava skenaario! Luen aika vähän dystopiaa suhteessa siihen, että pari dystopiakirjallisuuden klassikkoa (Fahrenheit 451 ja Orjattaresi) ovat lempikirjojani kautta aikojen ja genrellä on siis selvästi tarjottavaa. Ehkä innostun vielä tästäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli genressään mainio, koska on paljon realistisempi kuvaus kuin moni muu.

      Poista
  13. Ei juma, joko ne ruotsalaiset on alkaneet kunnostua tälläkin kirjoittamisen alueella? :D
    Mutta oikeesti siis ihan sikakiinnostavan kuuloinen kirja ja juuri tuo, kun tapahtuu Ruotsissa niin tulee niin paljon lähemmäksi kuin jos olisi joku jenkkisysteemi.

    Pistänpä minäkin mieleeni tämän. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku mainitsi, että Ruotsissa ilmestyy paljonkin dystopiaa, muttei ole Suomeen ennen tätä sitten vaan rantautuneet. Juurikin tuo naapurimaan samankaltaisuus infrastruktuurisesti että henkisesti tekee tästä kiinnostavan tapauksen ja vaikka osa kerronnan keinoista on elokuvamaisia tai lainattu amerikkalaisesta kirjallisuudesta, siinä on myös perustavanlaatuisesti ruotsalainen pohjavire, eli erottuu joukostaan kiinnostavasti. Jos joskus luet tämän niin olisi kiinnostavaa lukea mietteittäsi.

      Poista
  14. Minulle, joka mieluiten liikun nykyhetkessä tai menneessä, tekisi hyvää lukea tämä kirja, siis pakottaa itseni dystopiaankin tutustumaan. Toistaiseksi on jäänyt kovin vähäiseksi. Ruotsiin sijoittuvana voisikin kiinnostaa, kuten totesit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin sijoittuu nykyhetkeen, mutta sitten kaikki alkaa mennä pieleen. Ehkä enemmänkin kyseessä on maailman (sellaisena kuin sen olemme tottuneet tuntemaan) loppuminen kuin puhdas dystopia, jos genreä tiukasti määrittelisin. Ja koska kaikki elektroniikka hajoaa, ihmiskunta siirtyy sen myötä yksinkertaisempiin aikoihin - teoksen lopussa ollaan edetty jo 10 vuotta alun tapahtumista. Maailma ei ole täysin taantunut, mutta selviytyjät joutuvat ammentamaan historiallisesta tiedosta, kuinka asioita tehdään ilman koneita ja sähköä. Tässä on paljon kaikenlaista moninaisten hahmojen vuoksi: on poliisi, sotilas, poliitikko, prepperi, perheenisä, koodarinainen ja monta muutakin, joista jokaisen kautta saadaan vähän erilainen kuva tapahtumista ja joilla on hieman erilainen valmiustaso muutokseen.

      Poista
  15. Dystopiat eivät oikein ole minun juttuni, mutta kenties tämä voisi olla se, jonka luen tänä vuonna. :) Kuulostaa oikein virkistävältä, että maailmanlopun uhko leijuu jonkun muun valtion kuin USAn päällä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan genressään hieman erilainen. Ja vaikka keskittyykin tilanteeseen Ruotsissa, niin muiden maiden katastrofeihin viitataan, koska kyseessä on globaali romahdus. Tässä on dekkarimaisiakin osia ja on enemmän mainstream-kirjallisuutta kuin tiukasti genreromaani, joskin pidemmälle edetessään kirja muuttuu koko ajan enemmän maailmanlopun visioksi. Odotan mielenkiinnolla, kuinka jatko-osissa tullaan viemään tarinaa uusille urille.

      Poista
  16. Minulta on mennyt tämä kirja täysin ohi, joten olipa jännä törmätä tähän bloggauksessasi. Ihan jännä idea, toisaalta tuntuu myös, että tällaisia "miten ihmiskunta selviää, kun olemme sitoneet itsemme niin voimakkaasti tekniikkaan kiinni" -tarinat ovat ehkä vähän jo passe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmestynyt Ruotsissa jo 2014 ja ilmestyi Suomeksi ihan yllättäen joulukuussa. Tykkäsin teoksen (inho)realistisesta otteesta ja siitä, että kertoo ajasta, kun romahdus tapahtuu. Suurimmassa osassa dystopioita ja post-apokalyptisia romaaneja tällainen tapahtuma on kaukana historiassa ja siitä ei juurikaan puhuta tai tiedetä paljoa.

      Poista
  17. Hei tämähän kuulostaa vallan loistavalta! Ilman tätä sun postausta olisi voinut mennä kokonaan ohi. Lukuisat hahmot hieman epäilyttävät, sillä usein silloin jää puuttumaan tietty syvyys, mutta voisi tämän välipalaksi lueskella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan ilmestynyt aika hiljaisuudessa, mutta toivottavasti lukijat löytävät tämän jotain reittiä. Hahmoista nousee nopeasti esille ne merkittävimmät näkökulmat ja vaikka alussa sekoitinkin kaksi miestä keskenään, niin jossain vaiheessa opin tunnistamaan kummasta oli milloinkin kyse. Tässä harvinaisesti moninäkökulma toimii, vaikka yleensä tykkään tiiviimmästä hahmogalleriasta.

      Poista